Menee se viisaskin vipuun

Psykosektorin toimijat pyrkivät saamaan lausunnoistaan mahdollisimman uskottavia (kaikkien mahdollisten lausunnon vastustajien silmissä) mikä on aivan eri asia kuin pyrkimys totuuteen. Äkkiä vilkaisten väitteen uskottavuus on sama kuin totuus, mutta tarkemmin katsottuna ne ovat kuitenkin aivan eri asiat. Epäuskottavakin väite voi olla tosi tai päinvastoin. Psykosektorin levittämä orwelilainen uuskieli on määritellyt sanojen merkityksen uudelleen joten totuudella tarkoitan aistihavaintoja ja niistä tehtyjä loogisia syy-seuraus johtopäätöksiä, totuus ei siis riipu havaitsijan arvomaailmasta. Totuus on ikuista ja universaalia, ei muotivirtauksista riippuvaa. Totuus ei ota kantaa arvokysymyksiin, vaan ainoastaan siihen miten asiat ovat, ei siihen mitä pitäisi tehdä.

Psykiatrian uskottavuus ei perustu koeteltuun totuuteen tai johonkin huikean nerokkaaseen petokseen vaan se käyttää hyväkseen ihmisten uskomatonta hyväuskoisuutta. Otetaampa esimerkki. Kaikkihan sanovat että mainosten väitteet ovat typeriä ja sanovat etteivät usko niihin mutta mainosviesti kuitenkin on uskottava ainakin monien silmissä koska se lisää tavaran myyntiä. Jokuhan ne tavarat aina ostaa. Mainoksethan erottuvat artikkeleista ja ohjelmista ja pääosa yleisöstä tietää mainostajan kaupalliset tarkoitusperät, tarkoitusperät jopa myönnetään julkisesti. Niin vain avoin ja räikeä valhe uppoaa itseään järkevänä pitävään yleisöön. Mainoksen teho perustuu etupäässä toistoon. Mainonnalla pyritään vaikuttamaan "yleiseen mielipiteeseen"(mitä se sitten onkaan), joka on vain huutoäänestyksen tulos joka määräytyy pienen ja äänekkään vähemmistön (mainostaja) mukaan. Mainonta ei vetoakaan yleisön järkeen vaan haluihin, toiveisiin ja pelkoihin. Kyse on siis vaikutelmanhallinnasta. Tunteet ovat se joka sanoo viimeisen sanan käyttäytymisessä, ei suinkaan järki, olipa ihminen miten koulutettu tahansa, tämän mainostajat tietävät erittäin hyvin. Mainontakin on tavallaan propagandaa (englannin kielessä propaganda voi tarkoittaa joko mainontaa tai propagandaa) mutta mainonnalla on puhtaan kaupalliset tavoitteet toisin kuin varsinaisella propagandalla on tavoitteena vallan kahminta ja säilyttäminen omaa uskottavuutta lisäämällä. Mainonta on avointa mutta propaganda on usein naamioitu puolueettomaksi tiedoksi, tosin vaihtelevalla menestyksellä.

Miten yleisö voisi torjua psykiatrian propagandan kun se ei pysty torjumaan mainontaakaan? Ostospäätökset vain perustellaan näennäisen järkevillä perusteilla sillä psykologian mukaan terve ihminen ei ole muiden johdateltavissa kun taas helposti johdateltavaa pidetään oikeustoimikelvottomana ja holhouksen tarpeessa olevana. Psykologian normit siis velvoittavat ihmisen esittämään läpikotaisin arvostelukykyistä, järkevää ja itsenäiseen ajatteluun kykenevää vaikka sitä ei kukaan oikeasti olekaan. Kuka sitten päättääkään (tavallisen) ihmisen asioista kun hän itse ei olekaan niin arvostelukykyinen?

"Menee se viisaskin vipuun", kuuluu vanha suomalainen sananlasku.