sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Lastensuojelujärjestöt

Lastensuojelujärjestöt muodostavat sosiaalilaitosten, (lasten-)psykiatrian, sosiaalialan ammattijärjestöjen ja muun sosiaalibisneksen sekä poliittisen vallan kanssa yhden kokonaisuuden.

Näin voi päätellä kun katsoo lastensuojelun keskusliiton jäsenlistaa:

Lastensuojelun Keskusliitolla on 91 jäsenjärjestöä ja 34 kunta- tai kuntayhtymäjäsentä. Siitä:

Sosiaalilaitoksia vetää seuraavat 13 järjestöä:
Ammatillisten Perhekotien Liitto APKL ry
Auta Lasta ry
Barnavårdsföreningen i Finland r.f.
Barnhemsföreningen Sparvboet RF
Kansallinen Lastenliitto ry
Paasikiven nuorisokylän säätiö
Parikanniemisäätiö
Pelastakaa Lapset ry
Romano Missio ry.
Sippolan koulukodin kannatusyhdistys ry
SOS-Lapsikylä ry
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry
Yhteiset Lapsemme ry

Ammattiyhdistyksia ovat seuraavat 7 järjestöä:
Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ammattiliitto STEKA ry
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö TALENTIA ry
Sosiaalijohto - Socialledning ry
Sosiaalipedagogit Talentia ry
Suomen Lastenhoitoalan Liitto
Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry
Turun Lastenhuoltotyöntekijät

Lastenpsykiatriaan liittyy seuraavat kaksi järjestöä:
Haukkalan lastenpsykiatrisen hoitolaitoksen kannatusyhdistys
Suomen Lastenpsykiatriayhdistys

Muussa sosiaalibisneksessä on mm.:
Turun NMKY (tukiasunto)
Perhehoitoliitto ry (sijari)

Puolueillakin on näppinsä mukana:
Nuorten Kotkain Keskusliitto NKK ry
Suomen Demokratian Pioneerien Liitto
Vesaisten Keskusliitto (keskusta)

Oikeastaan Lastensuojelun Keskusliitto jäsenineen on eräänlaisia sosiaaliviraston jatkeita. Kunnat (34 jäsentä kaikkiaan 125 jäsenestä) kuuluvat liittoon lastensuojelutoimensa takia. Kunta on se joka tekee päätöksen lapsen lähettämisestä sosiaalilaitokseen ja muun sosiaalibisneksen piiriin kuten jälkihuoltoon. Sosiaalibisneksessä kunta on vain ulkoistanut toimintaansa, samaa tapahtuu muussakin kunnan toiminnassa. Lastensuojelu on olevinaan lasten hyväksi tapahtuvaa pyyteetöntä toimintaa mutta eikö tuo ammattiyhdistysten kuuluminen liittoon ole jo liiankin läpinäkyvää. Ammattiyhdistyksillä on usemmiten vahva puoluekytkös. Siellä missä on rahaa ja valtaa, ovat puolueetkin aina mukana. Lisäksi monessa merkittävässä jäsenjärjestössä kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitossa on ollut merkittäviä politiikkoja kuten Eeva Kuuskoski-Vikatmaa.

Lista ei ole täydellinen, vain pelkkä pintaraapaisu aiheeseen. Kertoo kuitenkin hyvin paljon minkälaisia lastensuojelujärjestöt oikeasti ovat. Kun järjestöjen sivuja selaa usein törmää "RAY tukee" logoon. Kun laskee jäsenjärjestöjen omaisuuden ja vuositulot yhteen niin saatava summa ei ole ihan pieni.

Jäsenlista on yllätyksiä täynnä. Miten ihmeessä NMKY voi olla sekaantunut sosiaalibisnekseen? Ei olisi uskonut. Jokainen voi selata jäsenlistaa ja löytää sieltä monta tunnettua jäsenjärjestöä. Lopuksi voi kysyä: Onko yksikään jäsenjärjestö sanoutunut irti Kuttula-tyyppisistä kasvatusmenetelmistä?

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Häpeän leima

Pidän omituisena nykyistä tapaa hakea julkisuutta vaikka käymällä itku kurkussa telkkarissa terapiakeskustelujaan. Sama kuin esittelisi peräpukamiaan suorassa tv-lähetyksessä. Nykyään tv-bisnes on jo niin raakaa että kohteen kunnioitus on kadonnut, erilaisuus (todellinen tai kuviteltu) otetaan kirkkaisiin valoihin ja suurennuslasin alle, "katsokaan miten kauhea ihminen".

Jokaisella tv-jutulla ja lehtiartikkellia on aina jokin funktio eli miksi se on tehty ja mihin sillä pyritään. Ymmärrän kyllä sen että joku yrittää tuoda julkisuuteen OMAA tapaustaan jossa on joutunut viranomaisen kaltoin kohtelemaksi. Viralliset valitustiet ovat kyllä olemassa mutta ne eivät toimi ja sen kaikki tietävät. Paha vain että virkarikokset harvoin tulevat julkisuuteen asti. Viranomaiset ovat julkisen vallan käyttäjiä, joten päätösten julkinen ruotiminen ei ole tungettelua vaan normaalille yhteiskunnalle ominaista julkista keskustelua yhteiskunnan toiminnasta.

Ihmisellä pitää olla yksityiselämä jota ei levitellä kaikille. On aivan hyväksyttävää pitää yllä puhtoista julkisivua ja muilla velvollisuus olla tungettelematta. (Ns. paljastavan-) psykologian mukaan julkisivun takaa löytyy aina jotain skandaalinomaista, joka pitää kaivaa esiin vaikka väkisin. Kaikkien ihmisten yksityiselämästä löytyy ei-mairittelevia asioita, mikä on ihan normaalia.

Ihminen joka ei häpeä mitään on yhteiskuntakelvoton typerys. Häpeäkäsitykset ovat kunniakäsityksille kuin kolikon toinen puoli. Yhteiskunnan toiminta perustuu aina pohjimmiltaan kunniakäsityksiin. Häpeäkäsitysten rikkomisella pitää olla aina perusteltu syy.

Kunniakäsitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja psykokulttuurissa kunniakäsitykset määrittelee psykosektori omia intressejään ajatellen ja tv-terapiat ovat sen seurausta. Psykosektorin valta-asema yksittäiseen kansalaiseen nähden perustuu nimenomaan leimakirveen heilutukseen. Kun leimaa pelkäämättä kertoo mitä on tapahtunut, häpeän ote kirpoaa ja sekös psykosektoria pelottaa.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Sairauksien kaupustelu

Julkinen keskustelu ja tiedottaminen mielenterveysasioista on nykyään pääosin propagandaa ja sairauksien kaupustelua.

Markku Myllykangas kertoo kirjassaan "Rahan raiskaama terveydenhuolto" kuinka monet arvostetut terveysasiantuntijat saavat suuria summia lääketeollisuudelta. Kirjassa kerrotaan kuinka lääketehtaat järjestävät (teksti-)mainoskamppanjoitaan eli laativat ensin julkilausuman ja ostavat niille rahalla allekirjoituksen useilta arvostetuilta asiantuntijoilta jotka julkaisevat sen omana lausuntonaan. Myllykankaan mukaan monet lääkäritkin menevät moiseen retkuun. Jos kerran näin menetellään kolesterolilääkkeitten kanssa niin miksei sitten myös psyykelääkkeitten kanssa?

Tämä kai selittää sen kuinka aina kun on tapahtunut huomiota herättänyt väkivaltarikos kuten vaikkapa kouluammuskelut, hyökkää julkisuuteen iso lauma "asiantuntijoita" selittämään kuinka taas "lasten pahoinvointi on lisääntynyt" ja muita psykofraaseja. Vieläpä aina ne samat. Psykofraasithan tulevat julkisuuteen ryöppyinä, usein vielä ilman näkyvää syytä tai syy on aika kaukaa haettu. Koulusurmissa "asiantuntijat" etsivät aasinsillan lastenpsykiatriaan vaikka molemmissa tapauksissa ammuskelija oli täysi-ikäinen.

Eikä maksettuja lausunnonantajia ole pelkästään "asiantuntijat" vaan kyllä myös politiikot ovat päästäneet julkisuuteen psykofraaseja, seuraappa mitä tahansa vaaliväittelyä viime vuosilta. Vaalirahoittajiksi on ilmennyt niinkin poliittisia tahoja kuten kukkaisrahastoja ja eläkelaitoksia. Miten on? Pääosa kansanedustajista on entisiä virkamiehiä, monet sosiaali- ja mielenterveysalalta.

Lääketeollisuus ei liene ainut lausuntojen maksaja, silloinhan psykiatria tuntisi ainoastaan psyykelääkkeet. Lausuntorahaa tulee luulisi tulevan myös kaikenlaisilta sosiaalisäätiöiltä, joilla on yhteyksiä mielisairaaloihin, sosiaalilaitoksiin ja psykoterapian järjestäjiin. Monet lastensuojelujärjestöt suorastaan kylpevät rahassa mutta eipä näy kenttätyössä rahasta hännän päätäkään. Mihinkähän rahat menevät?

torstai 3. kesäkuuta 2010

Sitaatteja

"Läntisissä demokratioissa tiedetään, että ihmiselle on luonnollista tuntea epäluuloa viranomaisia, verottajaa ja poliisia kohtaan. Ei Suomessa."
Matti Apunen (Aamulehti 30.5.2010)