Miten kanssani toimitaan

Nyt kun lukijatkin ovat alkaneet pyytää yhteydenottoja niin on aiheellista vähän kertoa siitä millainen olen ja millaisilla säännöillä minun kanssa pelataan.

Olen kyllä sitä mieltä että kontaktit samanmielisiin ovat erityisesti valveutuneelle kansalaiselle tärkeitä, mutta en kovin mielelläni matkusta sen vuoksi mihinkään, varsinkaan toiselle puolen Suomea. Yhteistyövastaisuus kun ei useinkaan näy mitenkään päällepäin ja huijarit ovat ihmeen taitavia suustaan.

En ole mikään "hienå" ihminen eikä ole myöskään ihmiset ympärilläni. Valta, maine ja yhteiskunnallinen arvostus on arvotonta jos ne on hankittu kyseenalaisin keinoin ja niitä käytetään väärin. Maine ja arvostus kun on aina jostain lähtevää, ketkä arvostavat ja miksi. Hyviä huonoja esimerkkejä on hyvin paljon julkishallinnossa.

Ei siinä mitään että on köyhä mutta saamattomia valittajia/selittäjiä en suvaitse. Rikkaudetkin voivat olla perittyjä tai huijattuja. Minulle riittää että on kuta kuinkin ja suurin piirtein normaalilla järjellä varustettu asiallinen kunnon ihminen, ei tarvitse olla eikä esittää mitään maata kaatavaa missään suhteessa. Ymmärrän kyllä realiteetit ja samaa vaadin muiltakin, kenenkään ei siis tarvitse luvata mitään mahdotonta. Tapanani on arvioida ihmisiä tekojensa mukaan, ei sen perusteella mitä joku kaikkitietävä viranomainen on hänestä sattunut sanomaan.

En ole julkisuustyrkky. En tee toimittajilla ja julkisuudella yhtikäs mitään. Asia kyllä itse kantaa niin pitkälle kuin kantaa, jos on kantaakseen. Minun kanavani on internet, minulla ei siis ole mitään tarvetta olla hattu kourassa toimittajan edessä. Kaipaan tuloksia, en tyhjiä lupauksia. Mikään ei estä toimittajia paljastamasta yhteiskunnan rikoksia ja valheita. Minusta oleellista on että lukijat saavat vastapainoa systeemin syöttämälle sosialiseeraamiselle, oleellista ei ole se kuka sen antaa.

Osaan kyllä olla kärsivällinen ja kovapintainenkin sekä karsastan hiustenhalkomista, kanssani tulee kyllä toimeen hyvinkin erilaiset ihmiset kunhan eivät ala pelleilemään. En kuitenkaan vaadi mitään erikoiskohtelua, sehän on itsensä alentamista.

Lapsi ja itsemääräämisoikeus

Elämässä -lehti (ent.Kelan Sanomat) kertoi viime numerossaan (4/09 sivu 12) lapsen itsemääräämisoikeudesta. Artikkelissa yllytettiin huomioimaan lapsen mielipide mm. vetoamalla YK:n lasten oikeuksien julistukseen.

Ei olisi voinut tuollainen mielipide tulla huonommasta suunnasta kuin Elämässä-lehti. Miten ihmeessä yhteiskunta voisi pitää lasta täysivaltaisena tai edes osittain oikeustoimikelpoisena kun täysi-ikäiselläkin on täysi työ todistella olevansa täysipäinen? Ne viranomaistahot (koulu, sosiaali, terveys ym.) jotka käsittelevät lapsen asioita ovat pääosin syvässä uskossa psykologiaan jo virkansa puolesta. Psykologiaan uskovat kun pitävät itseään jotenkin muita parempina ja muut taas ovat elukoita tai ei ainakaan yhtä hyvinä kuin he itse.

Pääosa isoista ihmisistä (jotenkin vierastan tuota aikuinen-sanaa, kalskahtaa niin sosiaalivirastolle) kai tajuaa varsin hyvin että pieni lapsi ei voi eikä pidä ollakaan täysivaltainen. Kyseessä on siis silkka utopia. Tietenkään valtaa (oikeus vaikuttaa) ja puheoikeutta (oikeus tulla kuulluksi) ei pidä sekoittaa keskenään.

Onkohan tuon tekstin tarkoitus kosiskella ja/tai sumuttaa teini-ikäisiä joilla tunnetusti on paljon ja jyrkkiäkin mielipiteitä yhdestä ja toisesta asiasta. Hyvinkin mahdollista sillä tuossa iässä maailmankuva on vasta muodostumassa ja muodostumiseen pyritään vaikuttamaan ennen kuin karvas totuus paljastuu. Varsin halpahintaista kosiskelua vieläpä taholta joka pitää itseään niin erinomaisena. Teini-ikäinen ei ehkä vielä ole huomannut että mielipiteet ja näkemykset ovat tässä maailmassa niukkuustavaraa vain aniharvoin.

Mutta kun lukee lyhyen tekstin tarkkaan huomaa kohdan "Kasvattajan vastuu säilyy aikuisella." Oikeastaan se vesittää koko tekstin sillä valta ja vastuu kuuluu yhteen. Aikuinen käsitteellä ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä iän kanssa sillä jopa vanhuksille puhutaan leperrellen kuin pikkulapselle. Aikuisella tarkoitetaan kai likimain psykokulttuurisen valtaeliitin jäsentä, mikä onkin varsin häilyvä käsite.

Kyse ei ole pelkästä lehtiartikkelista vaan laajemmasta ilmiöstä koko hallinnossa. Suomen perustuslain 2.luvun 6. pykälässä sanotaan "Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti." Kukahan sen kehitystason sitten määrittelee ja miten? Niimpä.

Sosiaalisysteemin "täysivaltainen lapsi" -käsitteellä kaiketi pyritään piilottautumaan lapsen selän taakse kun ollaan tekemässä vaikeita päätöksiä ja toisaalta kyse on eräänlaisesta johtamistavasta jolla päätös "myydään" lapselle, pientä lasta on helppo johdatella, mutta jos se myyminen ei onnistu, lapsen tahdon ylin jyrätään suoraan. Onhan se myös tehokas keino ohittaa lapsen vanhemmat lasta koskevassa päätöksenteossa, esimerkkinä taannoinen ihmiskoelakiesitys.