Lapsi ja itsemääräämisoikeus

Elämässä -lehti (ent.Kelan Sanomat) kertoi viime numerossaan (4/09 sivu 12) lapsen itsemääräämisoikeudesta. Artikkelissa yllytettiin huomioimaan lapsen mielipide mm. vetoamalla YK:n lasten oikeuksien julistukseen.

Ei olisi voinut tuollainen mielipide tulla huonommasta suunnasta kuin Elämässä-lehti. Miten ihmeessä yhteiskunta voisi pitää lasta täysivaltaisena tai edes osittain oikeustoimikelpoisena kun täysi-ikäiselläkin on täysi työ todistella olevansa täysipäinen? Ne viranomaistahot (koulu, sosiaali, terveys ym.) jotka käsittelevät lapsen asioita ovat pääosin syvässä uskossa psykologiaan jo virkansa puolesta. Psykologiaan uskovat kun pitävät itseään jotenkin muita parempina ja muut taas ovat elukoita tai ei ainakaan yhtä hyvinä kuin he itse.

Pääosa isoista ihmisistä (jotenkin vierastan tuota aikuinen-sanaa, kalskahtaa niin sosiaalivirastolle) kai tajuaa varsin hyvin että pieni lapsi ei voi eikä pidä ollakaan täysivaltainen. Kyseessä on siis silkka utopia. Tietenkään valtaa (oikeus vaikuttaa) ja puheoikeutta (oikeus tulla kuulluksi) ei pidä sekoittaa keskenään.

Onkohan tuon tekstin tarkoitus kosiskella ja/tai sumuttaa teini-ikäisiä joilla tunnetusti on paljon ja jyrkkiäkin mielipiteitä yhdestä ja toisesta asiasta. Hyvinkin mahdollista sillä tuossa iässä maailmankuva on vasta muodostumassa ja muodostumiseen pyritään vaikuttamaan ennen kuin karvas totuus paljastuu. Varsin halpahintaista kosiskelua vieläpä taholta joka pitää itseään niin erinomaisena. Teini-ikäinen ei ehkä vielä ole huomannut että mielipiteet ja näkemykset ovat tässä maailmassa niukkuustavaraa vain aniharvoin.

Mutta kun lukee lyhyen tekstin tarkkaan huomaa kohdan "Kasvattajan vastuu säilyy aikuisella." Oikeastaan se vesittää koko tekstin sillä valta ja vastuu kuuluu yhteen. Aikuinen käsitteellä ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä iän kanssa sillä jopa vanhuksille puhutaan leperrellen kuin pikkulapselle. Aikuisella tarkoitetaan kai likimain psykokulttuurisen valtaeliitin jäsentä, mikä onkin varsin häilyvä käsite.

Kyse ei ole pelkästä lehtiartikkelista vaan laajemmasta ilmiöstä koko hallinnossa. Suomen perustuslain 2.luvun 6. pykälässä sanotaan "Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti." Kukahan sen kehitystason sitten määrittelee ja miten? Niimpä.

Sosiaalisysteemin "täysivaltainen lapsi" -käsitteellä kaiketi pyritään piilottautumaan lapsen selän taakse kun ollaan tekemässä vaikeita päätöksiä ja toisaalta kyse on eräänlaisesta johtamistavasta jolla päätös "myydään" lapselle, pientä lasta on helppo johdatella, mutta jos se myyminen ei onnistu, lapsen tahdon ylin jyrätään suoraan. Onhan se myös tehokas keino ohittaa lapsen vanhemmat lasta koskevassa päätöksenteossa, esimerkkinä taannoinen ihmiskoelakiesitys.