Kurin olemus

Kurilla tarkoitetaan yleisesti sääntöjen noudattamista. Oikeassa kurissa säännöt ovat sääntöjä valvovan tahon yläpuolella. Lehdissä sanotaan että laitos asettaa nuorelle rajat. Mutta kuka asettaisi laitokselle rajat? Tilanne jossa laitoksen johtajan sana on laki ja laitosta ei valvo kukaan on jotain muuta kuin kuria ja laillisuutta. Oikeastaan laitoksissa ei ole mitään sääntöjä, on vain se kuuluisa "lapsen etu" joka tarkoittaa milloin mitäkin ja mitä tahansa.

Yleinen uskomus jonka mukaan yhteiskunta eli viranomainen olisi jotenkin rahvasta viisaampaa ja hyveellisempää on johtanut tiettyjen viranomaistahojen valtuuksien kasvuun ja valvonnan heikentymiseen. Samalla on voimistunut asenne jonka mukaan tavallinen kansalainen on yhteiskunnan holhouksen tarpeessa. Holhouskoneiston valta yhteiskunnassa näkyy lehtien tavassa uutisoida rikostapauksia. Oikeasti tuomarit tai muut viranomaiset eivät ole sen enempää viisaita ja hyveellisiä kuin muutkaan (professori Erkki Aurejärvi).

Kansalaisten tekemät viralliset valitukset harvoin johtavat mihinkään osittain siksikin että oikeuskansleri ja muut laillisuusvalvojat ovat virkamiehiä ja heidän tulee toimia lain puitteissa. Miksi sitten lainsäätäjä ei anna valtaa laillisuusvalvojille vaan holhousviranomaisille? Laillisuusyhteiskunta eli yhteiskunta jossa viranomaiset noudattavat lakia on jossain määrin utopistinen. Olisi parempi että holhousviranomaisilta karsittaisiin valtaa ja myös vastuuta ja siirrettäisiin se kansalaisille niin viranomaisten tekemä kauna, kosto ja kiusa kansalaisia kohtaan vähenisi oleellisesti.

Psykologinen rikosjournalismi

Ensin haetaan poikkeustapaus, sitten psykologisoidaan se ja lopuksi yleistetään ongelmat koskemaan laajoja väestöryhmiä.

Jos aletaan hakemalla hakea poikkeustapauksia niin kyllä aivan varmasti löytyy ihan mitä tahansa. Aina ei tietenkään tarvitse hakemalla hakea, kouluampumiset sisältivät ilman hakemistakin valtavan media-arvon. Poikkeuksellinen tietysti sisältää paremman media-arvon kuin tavanomainen, eli myy irtonumeroita paremmin kuin juoppojen henkirikokseen johtaneet tappelut kuitataan yleensä pikku-uutisella. Sairauksista johtuneista kuolintapauksista nyt puhumattakaan. Jopa ns. laatulehdet syyllistyvät sensaationhakuun, varsinkin otsikoissaan.

Normaalinkin saa näyttämään poikkeustapaukselta kunhan irroittaa tapahtumia asiayhteydestään ja käyttää sopivasti puolitotuuksia, samalla se helpottaa psykologisointia. Rikos on aina osa pitempää tapahtumaketjua, jossa sosiaali-ja mielenterveysalan viranomaiset ovat yleensä olleet jotenkin mukana. Yleistynyt asenne ja Suomen lainsäädäntö antaa vastuun väestön hyvinvoinnista yhteiskunnalle. Ilmeisesti julkisen lausunnon antava psykologi kokee olevansa osa vastuullisten joukkoa eikä suinkaan ulkopuolinen. Tietääkö hän kommentoimastaan yksittäistäpauksesta enemmän kuin suuri yleisö?

Psykologisoinnissa asiat on jo 1990-luvulta asti selitetty masennuksella. Jopa kouluampumiset on selitetty masennuksella! Kyllä, masennuksella.

Koko totuuden etsiminen on niin suuri työ ettei suuri yleisö siihen rupea, heille jää pelkästään lehdistön syöttämä muistijälki. Lausuntoautomaatit tietävät tämän hyvin. Tietysti maine Suomen johtavana ja siteeratuimpana asiantuntijana nostaa media-arvoa mikä hivelee itsetuntoa ja tuo myös rahaakin.

Maamme poliittinen eliitti on aivan pihalla numeroista kun väittää että kouluampumiset ovat todiste nuorison pahoinvoinnista. Siis kouluampujia on tähän mennessä ilmennyt vasta kaksi henkeä. Montakohan prosenttia se on koko nuorisosta ja lapsista? Eihän sääntöä ja poikkeusta eroteta toisistaan palstamillimetrien perusteella vaan tilastoin.

Viimeisin huomiota herättänyt henkirikostapaus on Helsingin Laajasalossa tapahtunut 11.1.2012 perhesurma. Tapauksen kommentoinnista syntyy vaikutelma että ihan kuin yhteiskunta olisi rikosoikeudellisessa vastuussa ison miehen tekemisistä. Jos näin olisi se tarkoittaisi koko väestön alistamista mielivaltaiselle kyyläämiselle, holhoukselle ja rajoittamiselle. Kaikki muutaman poikkeustapauksen vuoksi - sitäkö haluat?

Edit to 12.01.2012 klo 20:30 : Studiokeskustelulle on ominaista että keskustelun kohde ei saa ääntään kuuluviin vaikka vastineoikeus kuuluisi hyviin journalistisiin tapoihin. "Ei haluta että hän leimaa itseään", kuuluu perustelu. Onko ison miehen täysivaltaisuus kiinni mielipiteestä? En toki puolustele kenenkään hölmöilyjä.

Tänään alkaa Kakolan(TV2) toinen tuotantokausi. Nyt saavat puheenvuoron kuusi teini-ikäistä tyttöä vanhempineen ja mentoreineen. Ei heidän tarvitse välttämättä sanoa mitään viisasta tai älykästä, tv-kamera on ihmeen paljastava muutenkin. Lyhytkin pätkä tv-kuvaa tuhoaa tehokkaasti kielteiset ennakkoluulot.