"Potilaiden karkaamisesta on tullut päivittäinen ilmiö sosiaali- ja terveydenhuollossa, kirjoittaa Keskisuomalainen. Taustalla on muun muassa dementian yleistyminen ja se, että potilaat ovat entistä iäkkäämpiä.
Lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo tiistain lehdessä, että ongelma näkyy etenkin vanhusten erikoissairaanhoidossa.
– Kun vanhuspotilas joutuu uuteen miljööseen, tulee hän sekavaksi ja pyrkii kotiin."
Kertoo Keskisuomalainen, Etelä-Suomen sanomatHelsingin sanomat, Ilkka Iltalehti, Iltasanomat, Kaleva, Kansanuutiset, KarjalainenKauppalehti, Lapin kansa, Nelonen, Pohjalainen, Satakunnan kansa Savonsanomat, Salon seudun sanomat, Turun sanomat,
Uusi Suomi ja moni muu sanomalehti.
Hyvin tyypillinen uutinen joka hukkuu helposti uutispuuroon kuin neula heinäsuovaan. Ihan kuin kyse olisi jostain uudesta ilmiöstä tai ongelma olisi juuri nyt räjähtämässä käsiin. Ainahan tuollaista on tapahtunut. Lehdistö kohtelee taas paniikkinappulaa kuin morsetusavainta. Onko tänään tapahtunut jokin huomiota herättävä karkureissu vai miksi noin moni lehti julkaisi jutun yhtenä päivänä? Jutun uutisarvokaan ei näytä olevan kovin suuri kun ei ole luetuimpien juttujen listalla juuri missään.
Mitenkähän karkailut on tilastoitu? Tuhatta potilasta kohden vuodessa vai miten? Onkohan koko juttu pelkkää tilastokohinaa tai vastaavaa sillä vanhuksethan ovat usein liikuntarajoitteisia.
Taas laitoksen ongelmat kiistetään selittämällä potilaan käytös mielisairauksilla. Miksi vanhus tulee sekavaksi juuri silloin kun hän joutuu laitokseen? Onkohan erikoissairaanhoidossa vähemmän lukittuja ovia kuin vanhainkodissa?
Ilmeisesti vanhus on koko ikänsä tottunut tiettyihin normaalin yhteiskunnan vapauksiin ja saamaan ihmisarvoista kohtelua mutta laitoksessa hänet lukitaan sisälle tai pahimmillaan laitetaan siteisiin, vaippoihin ja lääkitykseen. Kaikki vapaus ja ihmisarvo viedään. Kuka tahansa tylsistyy jos joutuu olemaan päivästä toiseen ja viikosta toiseen sisällä. Luvaton poistuminen ei välttämättä tarkoita muuta kuin vanhuksen hauskaa iltaa kaupungilla. Sellainenko sitten on kansallinen turvallisuusuhka numero yksi?
Usein vanhus on saatu tulemaan laitokseen perättömin lupauksin, ympäripuhumalla tai puolipakolla. Kun totuus lyö silmille kuin märkä rätti, niin onhan sieltä päästävä pois, ei välttämättä kotiin vaan ihan vain jonnekin muualle. Kun vanhus sitten tavataan kadulta kävelemästä, hänen sanotaan harhailevan ja vain sillä perusteella ettei ole laitoksessa. Karkailua tietenkin pyritään jatkossa ehkäisemään lääkityksellä ja lääkitys pitää aina perustella (selitellä) lääketieteellisesti, siitä tuo puhe sekavuudesta.
Tietysti on olemassa oikeastikin dementoituneita vanhuksia. Mutta kun sosiaalihöyrähtäneitten mukaan jokainen vähänkin vanha ihminen on automaattisesti kyvytön huolehtimaan itsestään. Eikä tarvitse olla edes mitenkään vanha, kyllä se syy aina löytyy.
tiistai 26. lokakuuta 2010
torstai 14. lokakuuta 2010
Virallinen valittaminen
On olemassa kolme tapaa jolla kansalainen suhtautuu mielenterveysviranomaisten terroriin:
a) pitää kohtelua omana syynään ja hävetä.
b) pitää kohtelua yksittäisestä viranomaisesta johtuvana ja tehdä virallinen valitus.
c) pitää kohtelua yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista johtuvina.
Viranomaiset pyrkivät siihen että potilas ja omaiset pitää kohtelua potilaan omana syynä, mikäli tämä ei ole mahdollista suodaan myös yksittäisen viranomaisen leimaaminen, sillä kolmas vaihtoehto on se kaikista pelätyin. Kuttulan johtaja sanoi ihan suoraan televisiossa helmikuussa 1999 (Neljäs valtakunta, Nelonen) että hän itse uhrautui syntipukiksi Kuttula-kohussa jotta laitos jäisi rauhaan. Ihmisillä ja erityisesti lehdistöllä on taipumus etsiä ilmiöille henkilöitymiä.
Jos ongelmat todella johtuisivat yksittäisestä viranomaisesta, olisi koko ongelma ratkaistu virallisin valituksin jo kauan sitten. Mutta kun viralliset valitukset eivät johda mihinkään ja sen kaikki tietävät. Kuitenkin virallisia valituksia tehdään todella paljon mikä kertoo uskosta oikeusvaltioon.
Mutta on asialla se toinenkin puoli, nimittäin turhanvalittaminen. Asia ei etene sillä että hankkii itselleen turhanvalittajan leiman, vaikkakin virallinen systeemi pitää kaikkea valittamista häiriköintinä. Moni virallinen valitus olisi voinut jättää tekemättä. Turhiin valituksiin haaskaantuu hirvittävät määrät viranomaisten työpanosta ja kaikki tämä on pois tarpeellisesta työstä sillä kaikki valitukset käsitellään tietyllä virallisella kaavalla oli ne sitten millaisia tahansa. Ennenkuin tekee virallisen valituksen, kannattaa miettiä miksi tekee valituksen ja mihin sillä pyrkii. Kaikista valituksista ei saa selvää mihin sillä on edes pyritty. Jokainen päätös on aina usean tahon intressien yhteensovittamista, kaikki ei voi eikä pidä tapahtua yhden ihmisen hetkellisten mielihalujen mukaan. Tietysti on olemassa oikeutettuja ja ei-oikeutettuja intressejä. Valitusoikeus on tarkoitettu kansalaisen oikeusturvan takaamiseen. Oikeusturva tarkoittaa ettei kansalainen menetä LAIN hänelle suomia oikeuksia. Realiteetti on että oikeuksien lisäksi on myös velvollisuuksia, tai ainakin pitäisi olla. Usein turhanvalittaja on tunnevaltainen ihminen joka on vajonnut päämäärättömän riitelyn pohjattomaan suohon. Turhanvalittaja haaskaa aikaansa, rahojansa ja voimiansa valitukseen jolla ei ole juuri mitään mahdollisuuksia mennä läpi tai sitten kyse on viimeisestä oljenkorresta. Kannattaa tehdä vain sellaisia valituksia jotka kestävät päivänvalon eli jos ne julkaistaisiin lehdessä niin valittaja ei joudu huonoon valoon. Valitusoikeus on oikein käytettynä pyhä ja väärin käytettynä paha.
Päätöstä viralliseen valitukseen voi joskus joutua odottamaa kuukausia tai vuosia, lisäksi sillä voi olla melkoiset rahalliset vaikutukset. Kannattaa siis tehdä valitus huolella. Valitettavan moni valitus ei mene läpi juuri siksi että se on niin huonosti tehty. Juristin avustus ei ole pahitteeksi mutta sekin toki käy kalliiksi. Lakiteksti ja virallinen kieli on raskaslukuista ja saa helposti pään pyörälle mutta mitään ei tässä maailmassa saa ilmaiseksi, paitsi perseensä ruvelle. Huolellinen paperityö säästää aikaa, vaivaa ja rahaa. Koskapa sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus on hyvinkin hailuva niin viranomaisten toiminta perustuu lakiin, tai ainakin pitäisi perustua. Lainsäädännön tuntemuksella on virkarikosta ennaltaehkäisevä vaikutus. Mielummin kai selaa kuivia papereita kuin viruu pakkohoidossa.
Voi tietysti olla että kansalainen voittaa systeemin oikeudessa oveluudella tai muuten, yksittäistä päätöstä koskevassa jutussa. Mutta entä sitten? Ei kiusanteko siihen loppu. Oikeusjutun aikana on alkanut pitkä liuta uusia kiusantekoja. Ongelman ydin ei ole yksittäinen viranomainen vaan rakenteelliset syyt, yhteiskunnan tapa lyödä kansalaisia hyvinvoinnilla. Yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat eivät ratkea vaikka kuka tahansa tekisi millaisen valituksen tahansa sillä laillisuusvalvonta ja oikeudet tulkitsevat lakia, eivät säädä niitä. Rakenteellisten ongelmien ymmärtämäminen on ratkaiseva askel ongelmien syiden ymmärtämisessä.
Mikäli mt-systeemiä muutettaisiin meidän haluamaan suuntaan se tarkoittaisi että moni menettäisi melkoisesti rahaa ja asemansa. Eikä nämä monet ole keitä tahansa, vaan heillä on suhteita maan poliittiseen eliittiin. Pääosa kansanedustajista ja ministereistä on entisiä kunnan virkamiehiä, joten he hyvin tietävät mikä on homman nimi. He eivät ole halukkaita nostamaan epäkohtia esiin paitsi ehkä siinä tapauksessa että sen tekisivät toisinajattelijat, miten silloin kävisi yhteiskunnan uskottavuuden?
Em. syistä en ole kovin innostunut virallisista valituksista. Olen tehnyt vain muutamia valituksia. Minun tapani taistella holhoussysteemiä vastaan on julkinen keskustelu.
a) pitää kohtelua omana syynään ja hävetä.
b) pitää kohtelua yksittäisestä viranomaisesta johtuvana ja tehdä virallinen valitus.
c) pitää kohtelua yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista johtuvina.
Viranomaiset pyrkivät siihen että potilas ja omaiset pitää kohtelua potilaan omana syynä, mikäli tämä ei ole mahdollista suodaan myös yksittäisen viranomaisen leimaaminen, sillä kolmas vaihtoehto on se kaikista pelätyin. Kuttulan johtaja sanoi ihan suoraan televisiossa helmikuussa 1999 (Neljäs valtakunta, Nelonen) että hän itse uhrautui syntipukiksi Kuttula-kohussa jotta laitos jäisi rauhaan. Ihmisillä ja erityisesti lehdistöllä on taipumus etsiä ilmiöille henkilöitymiä.
Jos ongelmat todella johtuisivat yksittäisestä viranomaisesta, olisi koko ongelma ratkaistu virallisin valituksin jo kauan sitten. Mutta kun viralliset valitukset eivät johda mihinkään ja sen kaikki tietävät. Kuitenkin virallisia valituksia tehdään todella paljon mikä kertoo uskosta oikeusvaltioon.
Mutta on asialla se toinenkin puoli, nimittäin turhanvalittaminen. Asia ei etene sillä että hankkii itselleen turhanvalittajan leiman, vaikkakin virallinen systeemi pitää kaikkea valittamista häiriköintinä. Moni virallinen valitus olisi voinut jättää tekemättä. Turhiin valituksiin haaskaantuu hirvittävät määrät viranomaisten työpanosta ja kaikki tämä on pois tarpeellisesta työstä sillä kaikki valitukset käsitellään tietyllä virallisella kaavalla oli ne sitten millaisia tahansa. Ennenkuin tekee virallisen valituksen, kannattaa miettiä miksi tekee valituksen ja mihin sillä pyrkii. Kaikista valituksista ei saa selvää mihin sillä on edes pyritty. Jokainen päätös on aina usean tahon intressien yhteensovittamista, kaikki ei voi eikä pidä tapahtua yhden ihmisen hetkellisten mielihalujen mukaan. Tietysti on olemassa oikeutettuja ja ei-oikeutettuja intressejä. Valitusoikeus on tarkoitettu kansalaisen oikeusturvan takaamiseen. Oikeusturva tarkoittaa ettei kansalainen menetä LAIN hänelle suomia oikeuksia. Realiteetti on että oikeuksien lisäksi on myös velvollisuuksia, tai ainakin pitäisi olla. Usein turhanvalittaja on tunnevaltainen ihminen joka on vajonnut päämäärättömän riitelyn pohjattomaan suohon. Turhanvalittaja haaskaa aikaansa, rahojansa ja voimiansa valitukseen jolla ei ole juuri mitään mahdollisuuksia mennä läpi tai sitten kyse on viimeisestä oljenkorresta. Kannattaa tehdä vain sellaisia valituksia jotka kestävät päivänvalon eli jos ne julkaistaisiin lehdessä niin valittaja ei joudu huonoon valoon. Valitusoikeus on oikein käytettynä pyhä ja väärin käytettynä paha.
Päätöstä viralliseen valitukseen voi joskus joutua odottamaa kuukausia tai vuosia, lisäksi sillä voi olla melkoiset rahalliset vaikutukset. Kannattaa siis tehdä valitus huolella. Valitettavan moni valitus ei mene läpi juuri siksi että se on niin huonosti tehty. Juristin avustus ei ole pahitteeksi mutta sekin toki käy kalliiksi. Lakiteksti ja virallinen kieli on raskaslukuista ja saa helposti pään pyörälle mutta mitään ei tässä maailmassa saa ilmaiseksi, paitsi perseensä ruvelle. Huolellinen paperityö säästää aikaa, vaivaa ja rahaa. Koskapa sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus on hyvinkin hailuva niin viranomaisten toiminta perustuu lakiin, tai ainakin pitäisi perustua. Lainsäädännön tuntemuksella on virkarikosta ennaltaehkäisevä vaikutus. Mielummin kai selaa kuivia papereita kuin viruu pakkohoidossa.
Voi tietysti olla että kansalainen voittaa systeemin oikeudessa oveluudella tai muuten, yksittäistä päätöstä koskevassa jutussa. Mutta entä sitten? Ei kiusanteko siihen loppu. Oikeusjutun aikana on alkanut pitkä liuta uusia kiusantekoja. Ongelman ydin ei ole yksittäinen viranomainen vaan rakenteelliset syyt, yhteiskunnan tapa lyödä kansalaisia hyvinvoinnilla. Yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat eivät ratkea vaikka kuka tahansa tekisi millaisen valituksen tahansa sillä laillisuusvalvonta ja oikeudet tulkitsevat lakia, eivät säädä niitä. Rakenteellisten ongelmien ymmärtämäminen on ratkaiseva askel ongelmien syiden ymmärtämisessä.
Mikäli mt-systeemiä muutettaisiin meidän haluamaan suuntaan se tarkoittaisi että moni menettäisi melkoisesti rahaa ja asemansa. Eikä nämä monet ole keitä tahansa, vaan heillä on suhteita maan poliittiseen eliittiin. Pääosa kansanedustajista ja ministereistä on entisiä kunnan virkamiehiä, joten he hyvin tietävät mikä on homman nimi. He eivät ole halukkaita nostamaan epäkohtia esiin paitsi ehkä siinä tapauksessa että sen tekisivät toisinajattelijat, miten silloin kävisi yhteiskunnan uskottavuuden?
Em. syistä en ole kovin innostunut virallisista valituksista. Olen tehnyt vain muutamia valituksia. Minun tapani taistella holhoussysteemiä vastaan on julkinen keskustelu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)