maanantai 30. elokuuta 2010

Sosiaalivirastosta voitava erota

Venäjän johto esitti Turun lapsikiistassa että Suomen venäläisten lasten huoltajuuskiistat alistettaisiin yhteiselle komitealle. Tarkoittaa sitä että venäläistaustaiset lapset vanhempineen eivät kuuluisikaan paikalliseen sosiaalivirastoon laisinkaan vaan Venäjän sosiaalivirastoon.

Kyllä on aika erikoinen ehdotus. Miten länsimaisessa yhteiskunnassa ja 2000-luvulla voitaisiin nimenomaan jollekin tietylle väestöryhmälle antaa oikeus olla kuulumatta paikalliseen sosiaalivirastoon? Miksei samaa oikeutta voitaisi suoda samantien koko väestölle? Vai tarkoittiko Venäjä pakkoa kuulua vieraan valtion sosiaaliviraston vallan alle? Vieläkin omituisempi ehdotus.

Ennenkuin jokaiselle suodaan oikeus kuulua mihin tahansa sosiaalivirastoon tai olla kuulumatta mihinkään niin sitä ennen sosiaalivirastolta on otettava tuomiovalta pois. Tämä tulee olemaan erittäin hidasta ja kivuliasta. Asia tapahtunee likimain samassa marssijärjestyksessä kuin kirkon ja valtion ero 1800- ja 1900-luvuilla. Jos joku olisi ehdottanut 1700-luvulla eroa kirkosta olisi häntä katsottu pitkään, silloin valtio ja kirkko olivat itsestäänselvästi yksi ja erottamaton kokonaisuus. Uskonto oli silloin itsestäänselvyys, hiljaisia epäilijöitä kyllä riitti. Silloin kirkko oli ahdasmielinen ja mielivaltainen kansalaisia terrorisoiva yhteiskunnan ydin ja tukijalka, ei pidä sekoittaa nykyiseen jokaista mielistelevään tuuliviirikirkkoon. Turhaan ei sanota että psykologit (ja sossut) ovat nykyajan papisto.

Se maailmankuva jota sosiaalivirasto edustaa ei ole monellekaan kansalaiselle mikään itsestäänselvyys. Sosiaaliviraston väittämät ovat kuin jostain ylhäältä ja salaperäisestä lähteestä tullutta pyhää totuutta jota tavallinen kansalainen ei saa kyseenalaistaa koska ei niistä mitään ymmärrä. Monet oppineetkin ovat kritisoineet sosiaalikoneistossa yleisesti vallitsevia freudilaisia seksiuniteorioita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut Suomen valtion lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa epäilyssä jota perusteltiin seksiuniteorialla mutta joka osoittautui perättömäksi.

Kun sosiaalivirastolta viedään ensin muodollinen valta kansalaisten yksityiselämään, niin sitten alkaa arvovaltakin murentua ja lopulta sosiaalivirastosta tulee harmiton tuuliviiri joka pikkuhiljaa valuu yhteiskunnan marginaaliin.