Psykosektorin kanssa on hyvin vaikea keskustella heidän surrealistisen keskustelutapansa vuoksi.
Surrealistisessa keskustelussa jokaisella sanalla ja ilmaisulla on juuri se merkitys minkä psykologiaan uskova sille kulloinkin antaa. Silloin keskustelu menee ihan ööveriksi. Tietysti se vaikuttaa mielisairaalan/neuvolan/sosiaaliviraston seinien sisällä "todella aikuismaiselta", ainakin psykosektorin mielestä kun yleisöä ei ole tai se on valvonnan alainen. Julkisessa keskustelussa sellainen vaikuttaa todella epärehelliseltä tai siltä että keskustelija ei kykene asialliseen keskusteluun. Vaalikeskustelussa tuollainen tyyli ei tulisi kuuloonkaan koska se edellyttää selkeää ja ehdotonta valta-asemaa toiseen nähden.
Toinen psykosektorin pahe on vastapuhelu vuoropuhelun sijasta. Vuoropuhelussa eri keskusteluosapuolet ovat samalla tasolla ja yhdessä etsitään totuutta ja oikeutta. Kysytään mikä on oikein. Vastapuhelussa taas toinen osapuoli pitää omia "totuuksiaan" pyhinä ja tuuppaa niitä toiselle osapuolelle kuin kurillisena toimenpiteenä ikään, vastaväitteitä pidetään esittäjänsä henkilökohtaisena ongelmana joita nyt ollaan ratkaisemassa. Kysytään kuka on oikeassa.
Juuri näiden seikkojen vuoksi psykosektori välttää julkisuutta. Se vähä julkisuus on yksipuolista ja kapeakatseista ylhäältä julistamista, kaksisuuntainen viestintä on hyvin vaikeaa.
Mainitut kaksi ongelmaa johtuvat lähinnä siitä että heille erehtyväisyys on tabu. Pienikin oman virheettömyyden kyseenalaistaminen on miltei maailmanloppu, sanoipa se kuka tahansa. Toisaalta mitä he avoimella ja rehellisellä julkisella keskustelulla tavoittelisivat? Vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä nykyiseen menoon. Odotan suurella innolla sitä hetkeä kun sosiaalikysymykset nousevat keskeisiksi vaaliteemoiksi. Silloin psykopuolueet ovat heikoilla.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
maanantai 6. syyskuuta 2010
Kyky itsenäiseen ajatteluun
sein sossu mitätöi lapsen lausunnon sillä perusteella että lapsen katsotaan olevan vailla omia mielipiteitä kun hän tukee vanhempiaan. Sitä pidetään lapsen kehittymättömyytenä.
Kuitenkin juuri viranomaisilla on tapana seistä kuin yhtenä rintamana yksittäisen virheellisen hallinnollisen päätöksen takana varsin sokeasti. Sitä pidetään terveen mielen merkkinä. Itsenäinen ja kriittinen ajattelu on hulluutta, katkeruutta ja lapsellisuutta. Kuinka moni sossu/psykologi on julkisesti moittinut kollegansa toimenpiteitä? Psykologiliiton säännöt kieltävät arvostelemasta kollegaa julkisesti ja liiton keskustelusivut ovat ulkopuolisilta suljetut.
Onko henkinen kypsyys sitä että on hallinnolle sokean lojaali vai mikä on syy moiseen kaksoisstandardiin?
Nykyinen suuntaus on että lapsi (tai miksei myös täysi-ikäinen) on vajaavaltainen diagnoosin johdosta, kun normaalissa yhteiskunnassa lapsi on vajaavaltainen ikänsä johdosta. On ihan tavallista että lapsi ei vielä osaa ajatella itsenäisesti mutta miksi ihmeessä siitä pitää tehdä sairaus, eihän kukaan normaalilla järjellä varustettu menetä yöuniaan lapsen puheiden vuoksi. Eihän kaikki täysi-ikäisetkään osaa ajatellä itsenäisesti esimerkkinä monet poliittiset ja uskonnolliset liikkeet ja edellä mainitut viranomaiset. Jotkut eivät opi koskaan ajattelemaan itsenäisesti.
Yleensä median "asiantuntijat" esittävät viranomaisten näkemyksen totuuteta, ilman toimittajan vastaväitettä. Erään näkemyksen mukaan totuus on väite josta ei voi keskustella. Psykologian mukaan totuus taas on väite josta ei saa keskustella.
Viranomaisten ja "asiantuntijoitten" yksimielisyys luo yleisölle vaikutelman että toisinajattelijat ovat marginaalisia hörhöjä. Näennäistä enemmistöä ei pidä myötäillä. Ei auta muu kuin viileän asiallisesti ottaa tosiasiat esiin jolloin vastapuoli ottaa esiin leimakirveen. Kumpi on yleisön mielestä vakuuttavampaa?
Kuitenkin juuri viranomaisilla on tapana seistä kuin yhtenä rintamana yksittäisen virheellisen hallinnollisen päätöksen takana varsin sokeasti. Sitä pidetään terveen mielen merkkinä. Itsenäinen ja kriittinen ajattelu on hulluutta, katkeruutta ja lapsellisuutta. Kuinka moni sossu/psykologi on julkisesti moittinut kollegansa toimenpiteitä? Psykologiliiton säännöt kieltävät arvostelemasta kollegaa julkisesti ja liiton keskustelusivut ovat ulkopuolisilta suljetut.
Onko henkinen kypsyys sitä että on hallinnolle sokean lojaali vai mikä on syy moiseen kaksoisstandardiin?
Nykyinen suuntaus on että lapsi (tai miksei myös täysi-ikäinen) on vajaavaltainen diagnoosin johdosta, kun normaalissa yhteiskunnassa lapsi on vajaavaltainen ikänsä johdosta. On ihan tavallista että lapsi ei vielä osaa ajatella itsenäisesti mutta miksi ihmeessä siitä pitää tehdä sairaus, eihän kukaan normaalilla järjellä varustettu menetä yöuniaan lapsen puheiden vuoksi. Eihän kaikki täysi-ikäisetkään osaa ajatellä itsenäisesti esimerkkinä monet poliittiset ja uskonnolliset liikkeet ja edellä mainitut viranomaiset. Jotkut eivät opi koskaan ajattelemaan itsenäisesti.
Yleensä median "asiantuntijat" esittävät viranomaisten näkemyksen totuuteta, ilman toimittajan vastaväitettä. Erään näkemyksen mukaan totuus on väite josta ei voi keskustella. Psykologian mukaan totuus taas on väite josta ei saa keskustella.
Viranomaisten ja "asiantuntijoitten" yksimielisyys luo yleisölle vaikutelman että toisinajattelijat ovat marginaalisia hörhöjä. Näennäistä enemmistöä ei pidä myötäillä. Ei auta muu kuin viileän asiallisesti ottaa tosiasiat esiin jolloin vastapuoli ottaa esiin leimakirveen. Kumpi on yleisön mielestä vakuuttavampaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)