Surrealistinen keskustelutapa

Psykosektorin kanssa on hyvin vaikea keskustella heidän surrealistisen keskustelutapansa vuoksi.

Surrealistisessa keskustelussa jokaisella sanalla ja ilmaisulla on juuri se merkitys minkä psykologiaan uskova sille kulloinkin antaa. Silloin keskustelu menee ihan ööveriksi. Tietysti se vaikuttaa mielisairaalan/neuvolan/sosiaaliviraston seinien sisällä "todella aikuismaiselta", ainakin psykosektorin mielestä kun yleisöä ei ole tai se on valvonnan alainen. Julkisessa keskustelussa sellainen vaikuttaa todella epärehelliseltä tai siltä että keskustelija ei kykene asialliseen keskusteluun. Vaalikeskustelussa tuollainen tyyli ei tulisi kuuloonkaan koska se edellyttää selkeää ja ehdotonta valta-asemaa toiseen nähden.

Toinen psykosektorin pahe on vastapuhelu vuoropuhelun sijasta. Vuoropuhelussa eri keskusteluosapuolet ovat samalla tasolla ja yhdessä etsitään totuutta ja oikeutta. Kysytään mikä on oikein. Vastapuhelussa taas toinen osapuoli pitää omia "totuuksiaan" pyhinä ja tuuppaa niitä toiselle osapuolelle kuin kurillisena toimenpiteenä ikään, vastaväitteitä pidetään esittäjänsä henkilökohtaisena ongelmana joita nyt ollaan ratkaisemassa. Kysytään kuka on oikeassa.

Juuri näiden seikkojen vuoksi psykosektori välttää julkisuutta. Se vähä julkisuus on yksipuolista ja kapeakatseista ylhäältä julistamista, kaksisuuntainen viestintä on hyvin vaikeaa.

Mainitut kaksi ongelmaa johtuvat lähinnä siitä että heille erehtyväisyys on tabu. Pienikin oman virheettömyyden kyseenalaistaminen on miltei maailmanloppu, sanoipa se kuka tahansa. Toisaalta mitä he avoimella ja rehellisellä julkisella keskustelulla tavoittelisivat? Vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä nykyiseen menoon. Odotan suurella innolla sitä hetkeä kun sosiaalikysymykset nousevat keskeisiksi vaaliteemoiksi. Silloin psykopuolueet ovat heikoilla.