sein sossu mitätöi lapsen lausunnon sillä perusteella että lapsen katsotaan olevan vailla omia mielipiteitä kun hän tukee vanhempiaan. Sitä pidetään lapsen kehittymättömyytenä.
Kuitenkin juuri viranomaisilla on tapana seistä kuin yhtenä rintamana yksittäisen virheellisen hallinnollisen päätöksen takana varsin sokeasti. Sitä pidetään terveen mielen merkkinä. Itsenäinen ja kriittinen ajattelu on hulluutta, katkeruutta ja lapsellisuutta. Kuinka moni sossu/psykologi on julkisesti moittinut kollegansa toimenpiteitä? Psykologiliiton säännöt kieltävät arvostelemasta kollegaa julkisesti ja liiton keskustelusivut ovat ulkopuolisilta suljetut.
Onko henkinen kypsyys sitä että on hallinnolle sokean lojaali vai mikä on syy moiseen kaksoisstandardiin?
Nykyinen suuntaus on että lapsi (tai miksei myös täysi-ikäinen) on vajaavaltainen diagnoosin johdosta, kun normaalissa yhteiskunnassa lapsi on vajaavaltainen ikänsä johdosta. On ihan tavallista että lapsi ei vielä osaa ajatella itsenäisesti mutta miksi ihmeessä siitä pitää tehdä sairaus, eihän kukaan normaalilla järjellä varustettu menetä yöuniaan lapsen puheiden vuoksi. Eihän kaikki täysi-ikäisetkään osaa ajatellä itsenäisesti esimerkkinä monet poliittiset ja uskonnolliset liikkeet ja edellä mainitut viranomaiset. Jotkut eivät opi koskaan ajattelemaan itsenäisesti.
Yleensä median "asiantuntijat" esittävät viranomaisten näkemyksen totuuteta, ilman toimittajan vastaväitettä. Erään näkemyksen mukaan totuus on väite josta ei voi keskustella. Psykologian mukaan totuus taas on väite josta ei saa keskustella.
Viranomaisten ja "asiantuntijoitten" yksimielisyys luo yleisölle vaikutelman että toisinajattelijat ovat marginaalisia hörhöjä. Näennäistä enemmistöä ei pidä myötäillä. Ei auta muu kuin viileän asiallisesti ottaa tosiasiat esiin jolloin vastapuoli ottaa esiin leimakirveen. Kumpi on yleisön mielestä vakuuttavampaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti