Nuori ja syrjäytyminen

Valitettavan usein lapsi ja nuori elää ympärillään vain tietynlaisia ihmisiä. Näin siksi että vanhempansa valitsevat lapsensa seuran kun lapsi yleensä kulkee heidän seurassaan. Niin minäkin.

Erityisoppilaille ja laitosasukeille, nykyisille ja entisille, vaihtoehto olisi erityisesti tarpeen. Monet heistä ovat syntyneet ja kasvaneet sosiaalivirastomarinadissa eivätkä tiedä muusta mitään. Heidän pitäisi saada aitoa hyväksyntää omana itsenään, yhteiskunta suhtautuu heihin varsin negatiivisesti. Erityisnuorisotyö antaa heille hyväksyntää vain virkansa puolesta jotta heidän saataisiin sitoutettua systeemiin.

Useinhan juniori samaistuu valmentajaansa, ihailee häntä ja pyrkii hänen kaltaisekseen. Samaan kai pyritään erityisnuorisotyössäkin ja jos tässä onnistutaan lapsesta tulee "tervepäinen". Mikäli nuori ei sitoudu systeemiin hänet nähdään uhkana, näin erityisesti erityisnuorten kohdalla. Mitä pahaa on arvostella holhousyhteiskuntaa?

Tunnen erään teini-ikäisen laitosasukin jota sukulaisensa suojelivat minun seuraltani ihan kuin minussa olisi tarttuva tauti. Ilmeisesti siksi että kuulivat minun arvostelevan sosiaalivirastoa. Teini oli ihan fiksun ja asiallisen oloinen, meillä oli yhdessä kivaa. Sukulaisensa mukaan teinillä oli psykologisia ongelmia. Minä en huomannut mitään. Vaikuttaa siltä että tarkoitus oli tehdä teinille hyväksynnän monopoli jossa kaikki hyväksyntä tulee vain ja ainoastaan sosiaalivirastolta pitkän tikun päästä ja sehän suo sosiaalivirastolle valtaa. Laitoksessa on aina taparikollisia joilta ennen niin lainkuuliainen nuori sitten saa aitoa hyväksyntää, rikoksia tekemällä. Surullista.

Teininä olisin kovasti halunnut olla ihan niin kuin muutkin mutta se oli juuri erityisopetus joka esti tämän, pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät toistensa asiat. Myöhemmin kävin ammattikoulua toisella paikkakunnalla ja kerran ohimennen mainitsin harjoittelupaikalla asiasta, reaktio oli pelkkä "ai jaa..".

Ihmisestä tulee normaali yhteiskunnan jäsen silloin kun hän toimii ryhmän osana ja ryhmän ehdoilla, tärkeintä on asenne, ei tarvitse olla ihmeentekijä, sillä ei ole väliä mitä joku kaikkitietävä viranomainen on hänestä sattunut sanomaan.

Lapset ja nuoret vaaliteemana

"Hyvin toimiessaan juuri nämä palvelut (neuvola, päivähoito, koulu ja oppilashuolto) tukevat lasten ja nuorten kasvua sekä perheiden pärjäämistä ja vähentävät nuorten syrjäytymisen riskejä."

Ote on Kotkan Vihreiden vaaliohjelmasta, mutta voisi olla mistä tahansa muualtakin.

Niin, hyvin toimiessaan. Mutta kun ne ei toimi hyvin ja sen tietävät kaikki. Käytännössä nuo palvelut tarkoittavat varsin usein pakonomaista "ongelmien" etsimistä ja lapsen työntämistä marginaaliin. Marginaalissa lapsi syrjäytyy todella helposti.

Miksi näistä asioista sitten pitäisi puhua julkisesti ja ääneen? Jos viisaat ovat aina nöyränä ja hiljaa, tyhmät ovat aina suuna ja päänä. Se taas on syy nykyiseen laittomuuden tilaan.

Hyvinkään ampumavälikohtaus

Varhan viime laiantaiaamuna tapahtui Hyvinkäällä ampumavälikohtaus ravintolan edessä, kaksi on kuollut ja seitsemän haavoittunut, yksi vakavasti. Todella ikävä ja valitettava tapaus.

Jotenkin koko tapauksen uutisointi oli arvattavissa jo ensimmäisten tuntien aikana. Pian alkoikin tulla kohu-uutisia joiden mukaan koko Hyvinkään keskusta oli vaarassa. Iltalehti:

"Poliisin mukaan jopa satoja ihmisiä oli vaarassa, kun liikehuoneiston katolta ammuttiin Hyvinkään keskustassa.

- Tilanne on ollut hyvin vakava kaikille niille, jotka ovat olleet keskustassa,"

Sanoiko poliisi tosiaankin noin vai oliko toimittajalla johdattelevat kysymykset? Journalismin ohjeitten mukaan toimittajan tehtävä on etsiä totuutta, nyt sorruttiin sensaation etsimiseen. Sensaatio tietysti myy hyvin. Ihan vain rahan vuoksi toimittaja haluavat uskotella että kaikki tapahtui ihan kuin toimintaelokuvassa. Toivoisin toimittajilta parempaa suhteellisuuden tajua. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten vastaavasta tapauksesta olisi kerrottu seuraavan päivän lehdessä vain pikku-uutisella.

Tapauksen uutisoinnissa on ollut heti alusta lähtien mainintoja siihen suuntaan että kyse olisi ollut umpimähkäisestä ampumisesta ilman mitään motiivia. Todellisuudessa tälläinen on erittäin epätodennäköistä missään henkirikoksessa. Kouluampumisistakin yritettiin väkisin uskotella että ne olisivat olleet umpimähkäistä väkivaltaa ilman mitään motiivia, kunnes kävi ilmi että kyse oli kostosta, valhe kuitenkin ehti jättää ihmisiin muistijäljen mikä lienee tarkoituskin.

Tapauksen syyksi on - arvatenkin - esitetty lasten pahoinvointia vaikka epäilty onkin jo 18-vuotias ja oppilashuollon puutteita vaikka epäilty ei käynyt mitään koulua, eikä ollut eka kerta. Taas saatiin tekosyy suuren enemmistön kiusaamiseen muutaman yksittäistapauksen vuoksi. Muina selityksinä on esitetty ne klassiset tietokonepelit ja elokuvat, kas kun ei kännykkäsäteily. Eikö väkivallantekijä itse koskaan ole vastuussa teoistaan?

Nyt ovat lehdet täyttä "tarkkaile ympäristöäsi ja raportoi poikkeavuuksista" kehoituksia mikä saa pelokkaat vanhukset soittelemaan kauhu kurkussa pienimmänkin risahduksen vuoksi kaikki viranomaiset läpi. Tämäkin tapaus johtaa kouluampumisten lailla perättömiin vaaranilmoituksiin joilla saadaan viattomalle uhrille elinikäinen kiusa. Näin kävi mm. Samuli Saariselle joka leimattiin aiheettomasti kouluampujaksi. Ajankohtainen kakkonen teki aiheesta jutun.

Matti Rimpelä sanoi TV1:n A-Studiossa 28.5.2012 että vastaavat tapaukset tulevat toistumaan. Itse pidän tilastollisena todennäköisyytenä että lähivuosinakin tulee tapahtumaan huomiota saavia henkirikoksia joiden uutisointi toistaa saman kaavan.

Hössöttävät omaiset

Monen vanhuksen vaivana ovat yli-innokkaat omaiset jotka ovat tuuppaamassa vanhusta puolipakolla laitokseen.

Toisten asioista murehtiva omainen on usein wanna-be psykologi joka jostain syystä ei päässyt alalle mutta kokee olevansa itsekin oikeutettu siihen viisauden sädekehään minkä psykologilla näkee olevan. Auktoriteettiuskon mukaan pelkkä virkaan nimeäminen tekee virkamiehestä jotenkin viisaan ja hyveellisen.

Tälläinen omainen on sivullinen viisas ja joka paikkaan nokkaansa työntävä hössöttäjä, jonka hoitamiseen menee hirveästi työtä mutta jonka työpanos on jokseenkin nolla.

Omainen saattaa uskoa olevansa vanhuksen laillinen edustaja vaikka perustuslain mukaan vanhusta ja muitakin kansalaisia edustaa yhteiskunta.

Usein omainen kokee huonoa omatuntoa siitä kun ei saanut vaadittua vanhukselle laitospaikkaa niin ei olisi tapahtunut sitä ja tätä. Kaiketi omaisilla on toimintansa taustalla kuvitelma että laitoksessa vanhus on turvassa. Kaikkea muuta kuin turvassa.

Vanhukselle tapahtuneet vastoinkäymiset (kaatumiset, sairaskohtaukset) eivät johdu omaisten tekemättä jättämisistä vaan hoidosta ja vanhuudesta itsestään. Elämä on kuolemaan johtava sairaus.

Laitosasukin laitostuminen ei johdu mistään kuntoutuksen/terapian puutteesta vaan siitä että laitokseen joutuessaan asukki menettää kaiken vallan omaan elämäänsä ja ruumiiseensa.

Tämä kaikki pätee toki myös psykiatriaan, lastensuojeluun ja kaikkeen muuhunkin pakkoauttamiseen.

Kurin olemus

Kurilla tarkoitetaan yleisesti sääntöjen noudattamista. Oikeassa kurissa säännöt ovat sääntöjä valvovan tahon yläpuolella. Lehdissä sanotaan että laitos asettaa nuorelle rajat. Mutta kuka asettaisi laitokselle rajat? Tilanne jossa laitoksen johtajan sana on laki ja laitosta ei valvo kukaan on jotain muuta kuin kuria ja laillisuutta. Oikeastaan laitoksissa ei ole mitään sääntöjä, on vain se kuuluisa "lapsen etu" joka tarkoittaa milloin mitäkin ja mitä tahansa.

Yleinen uskomus jonka mukaan yhteiskunta eli viranomainen olisi jotenkin rahvasta viisaampaa ja hyveellisempää on johtanut tiettyjen viranomaistahojen valtuuksien kasvuun ja valvonnan heikentymiseen. Samalla on voimistunut asenne jonka mukaan tavallinen kansalainen on yhteiskunnan holhouksen tarpeessa. Holhouskoneiston valta yhteiskunnassa näkyy lehtien tavassa uutisoida rikostapauksia. Oikeasti tuomarit tai muut viranomaiset eivät ole sen enempää viisaita ja hyveellisiä kuin muutkaan (professori Erkki Aurejärvi).

Kansalaisten tekemät viralliset valitukset harvoin johtavat mihinkään osittain siksikin että oikeuskansleri ja muut laillisuusvalvojat ovat virkamiehiä ja heidän tulee toimia lain puitteissa. Miksi sitten lainsäätäjä ei anna valtaa laillisuusvalvojille vaan holhousviranomaisille? Laillisuusyhteiskunta eli yhteiskunta jossa viranomaiset noudattavat lakia on jossain määrin utopistinen. Olisi parempi että holhousviranomaisilta karsittaisiin valtaa ja myös vastuuta ja siirrettäisiin se kansalaisille niin viranomaisten tekemä kauna, kosto ja kiusa kansalaisia kohtaan vähenisi oleellisesti.

Psykologinen rikosjournalismi

Ensin haetaan poikkeustapaus, sitten psykologisoidaan se ja lopuksi yleistetään ongelmat koskemaan laajoja väestöryhmiä.

Jos aletaan hakemalla hakea poikkeustapauksia niin kyllä aivan varmasti löytyy ihan mitä tahansa. Aina ei tietenkään tarvitse hakemalla hakea, kouluampumiset sisältivät ilman hakemistakin valtavan media-arvon. Poikkeuksellinen tietysti sisältää paremman media-arvon kuin tavanomainen, eli myy irtonumeroita paremmin kuin juoppojen henkirikokseen johtaneet tappelut kuitataan yleensä pikku-uutisella. Sairauksista johtuneista kuolintapauksista nyt puhumattakaan. Jopa ns. laatulehdet syyllistyvät sensaationhakuun, varsinkin otsikoissaan.

Normaalinkin saa näyttämään poikkeustapaukselta kunhan irroittaa tapahtumia asiayhteydestään ja käyttää sopivasti puolitotuuksia, samalla se helpottaa psykologisointia. Rikos on aina osa pitempää tapahtumaketjua, jossa sosiaali-ja mielenterveysalan viranomaiset ovat yleensä olleet jotenkin mukana. Yleistynyt asenne ja Suomen lainsäädäntö antaa vastuun väestön hyvinvoinnista yhteiskunnalle. Ilmeisesti julkisen lausunnon antava psykologi kokee olevansa osa vastuullisten joukkoa eikä suinkaan ulkopuolinen. Tietääkö hän kommentoimastaan yksittäistäpauksesta enemmän kuin suuri yleisö?

Psykologisoinnissa asiat on jo 1990-luvulta asti selitetty masennuksella. Jopa kouluampumiset on selitetty masennuksella! Kyllä, masennuksella.

Koko totuuden etsiminen on niin suuri työ ettei suuri yleisö siihen rupea, heille jää pelkästään lehdistön syöttämä muistijälki. Lausuntoautomaatit tietävät tämän hyvin. Tietysti maine Suomen johtavana ja siteeratuimpana asiantuntijana nostaa media-arvoa mikä hivelee itsetuntoa ja tuo myös rahaakin.

Maamme poliittinen eliitti on aivan pihalla numeroista kun väittää että kouluampumiset ovat todiste nuorison pahoinvoinnista. Siis kouluampujia on tähän mennessä ilmennyt vasta kaksi henkeä. Montakohan prosenttia se on koko nuorisosta ja lapsista? Eihän sääntöä ja poikkeusta eroteta toisistaan palstamillimetrien perusteella vaan tilastoin.

Viimeisin huomiota herättänyt henkirikostapaus on Helsingin Laajasalossa tapahtunut 11.1.2012 perhesurma. Tapauksen kommentoinnista syntyy vaikutelma että ihan kuin yhteiskunta olisi rikosoikeudellisessa vastuussa ison miehen tekemisistä. Jos näin olisi se tarkoittaisi koko väestön alistamista mielivaltaiselle kyyläämiselle, holhoukselle ja rajoittamiselle. Kaikki muutaman poikkeustapauksen vuoksi - sitäkö haluat?

Edit to 12.01.2012 klo 20:30 : Studiokeskustelulle on ominaista että keskustelun kohde ei saa ääntään kuuluviin vaikka vastineoikeus kuuluisi hyviin journalistisiin tapoihin. "Ei haluta että hän leimaa itseään", kuuluu perustelu. Onko ison miehen täysivaltaisuus kiinni mielipiteestä? En toki puolustele kenenkään hölmöilyjä.

Tänään alkaa Kakolan(TV2) toinen tuotantokausi. Nyt saavat puheenvuoron kuusi teini-ikäistä tyttöä vanhempineen ja mentoreineen. Ei heidän tarvitse välttämättä sanoa mitään viisasta tai älykästä, tv-kamera on ihmeen paljastava muutenkin. Lyhytkin pätkä tv-kuvaa tuhoaa tehokkaasti kielteiset ennakkoluulot.

Lapsen eristäminen laitoksissa

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto selvittää lastensuojelulaitosten lapsiin kohdistamia rajoittamistoimia, kertoi MTV3:n
45 minuuttia -ohjelma 23.11.2011. Niihin kuuluu muun muassa lapsen eristäminen.

Ohjelmassa käsiteltiin Muhoksella sijaitsevaan koulukoti Pohjola-kotiin sijoitetun huostaanotetun teinitytön tapausta. Hän kertoi kuinka kaksi mieshoitajaa vei hänet laitoksen putkaan. Putkassa oli ympärivuorokautinen kameravalvonta. Ohjelmassa haastateltu laitoksen entinen terveydenhoitaja Sirpa Erling kertoi kuinka oli löytänyt tytön putkasta miesten alushousuihin puettuna ja hyvin likaisena. Erling erotettiin laitoksen palveluksesta kesken koejakson.

Verrataampa sitä vankilaan. Vankilan selleissä ei ole minkäänlaista kameravalvontaa, ei myöskään suihku- ja saunaosastolla. Kamerat valvovat vain piha-alueita ja vastaavia. Tietolähteenä käytän TV2:n Kakola ja Tiilenpäät sarjoja.

MTV3:n 45-min. ohjelmassa esitettyjen väitteitten mukaan putkaa on käytetty rangaistuksena ja putkaan laittamisella uhkailua on käytetty vallan välineenä. Laitoksen johtaja kiistää tämän. Virallisten tilastojen (laitosten omat ilmoitukset) mukaan eristämistä on käytetty miltei viikottain.

"[Elisa] Roimaan mukaan epäselvissä eristämistilanteissa asiaan pääsee parhaiten puuttumaan lapsen vastaava sosiaalityöntekijä."

Kuttula-kohun aikaan useat kunnat jättivät purkamatta päätöksensä sijoittaa nuori Kuttulaan.

Tekopyhänä yksityiskohtana mainittakoot että koulukotia hallinnoivan konsernin nimi on "Nuorten ystävät".

Mistään yksittäistapauksesta ei ole kyse. Keväällä apulaisoikeusasiamies antoi eteläsuomalaiselle lastenkodille (Loikalan kartano Iitissä) vakavan huomautuksen, kun laitos oli eristänyt lapsia suljettuun huoneeseen jopa 30 päivän ajaksi.

Lisäksi Pitkäniemen mielisairaala Nokialla eristi potilaan suljettuun huoneeseen, jossa ei ollut wc-pyttyä, oikeusasiamies katsoo sairaalaan menettelyn olleen lainvastaista. Sairaalan mukaan "ongelma liittyi erityisesti tilojen rakenteisiin ja asia pyritään ottamaan huomioon Pitkäniemen rakennusten saneerauksessa." Koskahan se remontti tulee kun sama ongelma oli Pitkäniemen lastenosastolla jo vuosina 1983-1984? Lastenosastolla eristämistä käytettiin useita kertoja viikossa, pääsääntöisesti rangaistusluontoisesti eli yleensä eristämisen syyn ja eristämisen välillä oli useitakin tunteja. Eristetyt lapset olivat iältään 6 - 14 vuotiaita.

Vielä neljäs tapaus: "oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on kiinnittänyt huomiota erääseen toiseen sairaalaan vuonna 1997 suorittamassaan tarkastuksessa, että yhdessä eristyshuoneessa oli voimakas virtsan haju."

Näistä asioista on tehty ties kuinka monta virallista valitusta ja virallista tarkastusta vuosi toisensa jälkeen, tuloksetta. Enemmänkin ehkä tarkastetaisiin mutta aluehallintoviranomaiset valittelevat resurssien puutetta. Laitoksiin kyllä riittää rahaa. Nimellisetkin resurssit toimivat valvonnan kulisseina jos uskotaan etteivät ihmiset ymmärrä numeroista mitään. Lisäksi lait ovat täynnä kukkaispuhetta ("lapsen etu" ym.) ja porsaanreikiä, joihin maallikoitten toivotaan haksahtavan. Kyllä moinen kansalaisten kaltoinkohtelu saataisiin loppumaan jos Eduskunnalla olisi tahtoa, mutta ei näytä olevan. Tähän se johtaa kun sosiaalilaitokset saavat laillisen esivallan hiljaisella suostumuksella ohittaa lait ja muut säännöt vedoten "Lapsen etuun".