torstai 4. heinäkuuta 2013

Nuori ja syrjäytyminen

Valitettavan usein lapsi ja nuori elää ympärillään vain tietynlaisia ihmisiä. Näin siksi että vanhempansa valitsevat lapsensa seuran kun lapsi yleensä kulkee heidän seurassaan. Niin minäkin.

Erityisoppilaille ja laitosasukeille, nykyisille ja entisille, vaihtoehto olisi erityisesti tarpeen. Monet heistä ovat syntyneet ja kasvaneet sosiaalivirastomarinadissa eivätkä tiedä muusta mitään. Heidän pitäisi saada aitoa hyväksyntää omana itsenään, yhteiskunta suhtautuu heihin varsin negatiivisesti. Erityisnuorisotyö antaa heille hyväksyntää vain virkansa puolesta jotta heidän saataisiin sitoutettua systeemiin.

Useinhan juniori samaistuu valmentajaansa, ihailee häntä ja pyrkii hänen kaltaisekseen. Samaan kai pyritään erityisnuorisotyössäkin ja jos tässä onnistutaan lapsesta tulee "tervepäinen". Mikäli nuori ei sitoudu systeemiin hänet nähdään uhkana, näin erityisesti erityisnuorten kohdalla. Mitä pahaa on arvostella holhousyhteiskuntaa?

Tunnen erään teini-ikäisen laitosasukin jota sukulaisensa suojelivat minun seuraltani ihan kuin minussa olisi tarttuva tauti. Ilmeisesti siksi että kuulivat minun arvostelevan sosiaalivirastoa. Teini oli ihan fiksun ja asiallisen oloinen, meillä oli yhdessä kivaa. Sukulaisensa mukaan teinillä oli psykologisia ongelmia. Minä en huomannut mitään. Vaikuttaa siltä että tarkoitus oli tehdä teinille hyväksynnän monopoli jossa kaikki hyväksyntä tulee vain ja ainoastaan sosiaalivirastolta pitkän tikun päästä ja sehän suo sosiaalivirastolle valtaa. Laitoksessa on aina taparikollisia joilta ennen niin lainkuuliainen nuori sitten saa aitoa hyväksyntää, rikoksia tekemällä. Surullista.

Teininä olisin kovasti halunnut olla ihan niin kuin muutkin mutta se oli juuri erityisopetus joka esti tämän, pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät toistensa asiat. Myöhemmin kävin ammattikoulua toisella paikkakunnalla ja kerran ohimennen mainitsin harjoittelupaikalla asiasta, reaktio oli pelkkä "ai jaa..".

Ihmisestä tulee normaali yhteiskunnan jäsen silloin kun hän toimii ryhmän osana ja ryhmän ehdoilla, tärkeintä on asenne, ei tarvitse olla ihmeentekijä, sillä ei ole väliä mitä joku kaikkitietävä viranomainen on hänestä sattunut sanomaan.