perjantai 25. marraskuuta 2011

Lapsen eristäminen laitoksissa

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto selvittää lastensuojelulaitosten lapsiin kohdistamia rajoittamistoimia, kertoi MTV3:n
45 minuuttia -ohjelma 23.11.2011. Niihin kuuluu muun muassa lapsen eristäminen.

Ohjelmassa käsiteltiin Muhoksella sijaitsevaan koulukoti Pohjola-kotiin sijoitetun huostaanotetun teinitytön tapausta. Hän kertoi kuinka kaksi mieshoitajaa vei hänet laitoksen putkaan. Putkassa oli ympärivuorokautinen kameravalvonta. Ohjelmassa haastateltu laitoksen entinen terveydenhoitaja Sirpa Erling kertoi kuinka oli löytänyt tytön putkasta miesten alushousuihin puettuna ja hyvin likaisena. Erling erotettiin laitoksen palveluksesta kesken koejakson.

Verrataampa sitä vankilaan. Vankilan selleissä ei ole minkäänlaista kameravalvontaa, ei myöskään suihku- ja saunaosastolla. Kamerat valvovat vain piha-alueita ja vastaavia. Tietolähteenä käytän TV2:n Kakola ja Tiilenpäät sarjoja.

MTV3:n 45-min. ohjelmassa esitettyjen väitteitten mukaan putkaa on käytetty rangaistuksena ja putkaan laittamisella uhkailua on käytetty vallan välineenä. Laitoksen johtaja kiistää tämän. Virallisten tilastojen (laitosten omat ilmoitukset) mukaan eristämistä on käytetty miltei viikottain.

"[Elisa] Roimaan mukaan epäselvissä eristämistilanteissa asiaan pääsee parhaiten puuttumaan lapsen vastaava sosiaalityöntekijä."

Kuttula-kohun aikaan useat kunnat jättivät purkamatta päätöksensä sijoittaa nuori Kuttulaan.

Tekopyhänä yksityiskohtana mainittakoot että koulukotia hallinnoivan konsernin nimi on "Nuorten ystävät".

Mistään yksittäistapauksesta ei ole kyse. Keväällä apulaisoikeusasiamies antoi eteläsuomalaiselle lastenkodille (Loikalan kartano Iitissä) vakavan huomautuksen, kun laitos oli eristänyt lapsia suljettuun huoneeseen jopa 30 päivän ajaksi.

Lisäksi Pitkäniemen mielisairaala Nokialla eristi potilaan suljettuun huoneeseen, jossa ei ollut wc-pyttyä, oikeusasiamies katsoo sairaalaan menettelyn olleen lainvastaista. Sairaalan mukaan "ongelma liittyi erityisesti tilojen rakenteisiin ja asia pyritään ottamaan huomioon Pitkäniemen rakennusten saneerauksessa." Koskahan se remontti tulee kun sama ongelma oli Pitkäniemen lastenosastolla jo vuosina 1983-1984? Lastenosastolla eristämistä käytettiin useita kertoja viikossa, pääsääntöisesti rangaistusluontoisesti eli yleensä eristämisen syyn ja eristämisen välillä oli useitakin tunteja. Eristetyt lapset olivat iältään 6 - 14 vuotiaita.

Vielä neljäs tapaus: "oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on kiinnittänyt huomiota erääseen toiseen sairaalaan vuonna 1997 suorittamassaan tarkastuksessa, että yhdessä eristyshuoneessa oli voimakas virtsan haju."

Näistä asioista on tehty ties kuinka monta virallista valitusta ja virallista tarkastusta vuosi toisensa jälkeen, tuloksetta. Enemmänkin ehkä tarkastetaisiin mutta aluehallintoviranomaiset valittelevat resurssien puutetta. Laitoksiin kyllä riittää rahaa. Nimellisetkin resurssit toimivat valvonnan kulisseina jos uskotaan etteivät ihmiset ymmärrä numeroista mitään. Lisäksi lait ovat täynnä kukkaispuhetta ("lapsen etu" ym.) ja porsaanreikiä, joihin maallikoitten toivotaan haksahtavan. Kyllä moinen kansalaisten kaltoinkohtelu saataisiin loppumaan jos Eduskunnalla olisi tahtoa, mutta ei näytä olevan. Tähän se johtaa kun sosiaalilaitokset saavat laillisen esivallan hiljaisella suostumuksella ohittaa lait ja muut säännöt vedoten "Lapsen etuun".

torstai 3. marraskuuta 2011

Tapaus Hanna Mäntylä

Nykyinen ensimmäisen kauden kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja Hanna Mäntylä (ps/Lappi) kirjoitti Uuden Suomen blogissaan 24.1.2011, siis ennen eduskuntavaaleja lastensuojelusta otsikolla "Varhaisen puuttumisen kerroin". Teksti poistettu Uusi Suomesta 2.11.2011 klo 09:37-09:49 välisenä aikana. Mutta löytyy yhä täältä.

Kokonaisuudessaan teksti on kirjoittajan nykyiseen asemaan nähden varsin rankka. Olen seurannut sosiaaliasioista käytyä keskustelua jo 1990-luvun puolivälistä asti. Politiikkojen keskustelu asiasta on ollut hyvin yhdensuuntaista, kritiikkiä ovat esittäneet lähinnä Eduskunnan ulkopuolisten pienpuolueitten melko tuntemattomat ehdokkaat. Luulisi että teksti olisi ylittänyt uutiskynnyksen mutta ei, ei halaistua sanaa internetin ulkopuolella. Kuitenkin kohuotsikoita on revitty jopa perussuomalaisten kansanedustajan vuosien takaisten blogikirjoitusten sivulauseista. Toisaalta poliittisesti korrekteja viestejä on uutisoitu näyttävästi jopa opinnäytetöistä.

Seuraavassa kommentoituja otteita melko pitkästä tekstistä:

"Korvamerkityt valtiontuet tulisikin osin palauttaa sosiaalihuollon kustannuksiin."

"Joskus kuulee, kuinka tietämättömät väittävät kuntien suosivan huostaanottoja, koska niiden avulla kunnilla on kuviteltu mahdollisuus tienata suoraan rahaa valtion avustaessa toimintaa. Näin asia ei ole. Valtionosuusprosentti oli vuonna 2010 noin 34%. Tästä seuraa, että kunta maksaa tekemistään toimenpiteistä noin 66%."

Väitän edelleen että kunnat tekevät kaikenlaista pelkästään valtionosuuksien takia, "Kato, ilmaista rahaa meidän paikkakunnalle". Joidenkin tietojen
mukaan
valtionosuudet ovat yhteensä 7372 miljardia euroa ja kuntien verotulot 18228 miljardia euroa. Joissain toimenpiteissä valtionosuus on korkeakin.

"Nimittäin ainoat tahot, jotka todella tekevät huostaanotoilla bisnestä, ovat epämääräiset ja kyseenalaiset toimijat, joita on enenevissä määrin alkanut ilmaantumaan vahvasti myös lastensuojelupalveluiden tuottajiksi. Lähtökohtaisesti osakeyhtiön ainoana tavoitteena on voiton tuottaminen osakkeenomistajilleen."

Tämä on osa kuntien toimintojen ulkoistamista. Erään sosiaaliasuntolayhtiön liikevoitto oli 40% , kun metallialan yrityksellä yleensä alle 5%. Toisaallta eiväthän ne kunnalliset ja valtiolliset toimijat ole sen hyveellisempiä ja viisaampia kuin yrittäjätkään.

"Tämä on mahdollistanut ”saalistuksen”, jossa lapset ja nuoret ovat puhdasta riistaa ja riiston kohteita. On julmaa, kuinka valtio tukee tämän toiminnan jatkuvaa kasvamista verovaroin."

"Myös tässä tulisi huomioida se, että jos voittoa saadaan, sen käyttö velvoitetaan sijoitettavaksi kohderyhmälle josta voitto on syntynyt – siis lapsiin ja nuoriin."

Näin tapahtuukin, osa sosiaaliyritysten tuotoista menee omistavien yhdistysten edunvalvontaan eli politiikkojen voiteluun.

"On erinomaisia ammatillisia perhekoteja sekä sijaisperheitä, niitä en vähättele vaan päinvastoin arvostan suuresti."

Miksi ihmeessä arkailla ja pyydellä anteeksi kriittisyyttään? Eihän kriittisyys ole katu-uskottavuuden este vaan merkki itsenäisestä ajattelusta

"Viimesijaisten palveluiden [sosiaalilaitokset] kattavaan valvontaan ei kunnissa riitä useinkaan riittävästi voimavaroja, halukkuutta saati kiinnostusta."

Monet kunnat eivät siirtäneet pois Kuttulaan sijoitettua huostaanotettua lasta vaikka johtajaa vastaan oli käynnissä rikostutkinta. Hallinnon normien mukaan viranomainen on erehtymätön.

"Jos epäkohtia ja/tai lainvastaista toimintaa havaitaan, ainoa tie viranomaisten (kunta, aluehallintokeskukset) laiminlyönteihin puuttumiseen, ovat kalliit oikeustoimet. Sosiaalihuollon asiakkaille oikeusprosessit eivät useinkaan näyttäydy todellisina vaihtoehtoina. En ole koskaan kuullut, että julkinen oikeusapu olisi lähtenyt ajamaan tällaisia asioita. Jos joku on kuullut, hienoa."

"Ehdottaisin, että tulisi rakentaa varhaisen puuttumisen kerroin."

Pitkässä juoksussa varhainen puuttuminen ei kuitenkaan vähennä huostaanottoja, kun puuttumisella hakemalla haetaan verukkeita huostaanotolle.

"olen turhautunut, kuinka edelleenkään ei haluta nähdä, ei kuulla sitä tosiasiaa, että meillä on yhteiskunnassa valtaisa joukko lapsia ja nuoria, joiden elämänkulku rakentuu vahvasti syrjäytymiseen."

"Muuten on lopetettava tulokseton ja kaksinaamainen höpinä lasten, nuorten ja perheiden merkityksestä ja sanottava ääneen se, mikä jo nähdään käytännössä – lapsilla, nuorilla ja perheillä ei ole yhteiskunnallista arvoa tai arvostusta."

Höpinällä politiikot perustelevat sosiaalilaitoksille myönnettäviä lisämäärärahoja. Mikäli he aikovat oikeasti arvostaa lapsia, nuoria ja perheitä niin heidän pitäisi ottaa ihan puoluetasolla julkinen irtiotto viime vuosikymmenen vaalipaneeleissa tapahtuneesta sosialiseeraamisesta jossa he kilvan yrittivät olla paavillisempia kuin paavi itse.