Sosiaalin suhde julkisuuteen

Sosiaali on tottunut vain perinteiseen yksisuuntaiseen joukkoviestintään. Sosiaalilla on yhä vieläkin perustavanlaisia vaikeuksia verkkoviestinnän kanssa. Leimaamista, yleistämistä, yksisuuntaista ylhäältä päin julistamista ja salailua valehteluineen. Normaalin länsimaisen keskustelukulttuurin puute on sosiaalille suorastaan leimaa antavaa, minkäänlaista epäuskoa ei suvaita. Kaikkitietävän ilkiön mentaliteetti ei vain kertakaikkiaan istu nettiin koska siellä vallitsee avoin ja rehellinen keskustelu. Toki palstoilla on joitakin sosiaalia kannattavia maallikoita joista osa kyllä on pintasivistynyt mutta vähän aikaa kun keskustelee niin pinnan alta paljastuu se kaikkitietäjä.

Sosiaalikoneistolle netti ja erityisesti sen keskustelupalstat ovat kirosana. Suomalaisten yritysten ylläpitämät palstat (kuten Suomi24) on sallittu lähinnä siksi että niiden kieltäminen veisi toiminnan ulkomaille ja sen jälkeen virallinen systeemi ei voisi valvoa keskustelua mitenkään. Sosiaali on tottunut että julkiseen keskusteluun saa osallistua vain harvat ja valitut, muiden kanssa "keskustellaan" vain viraston seinien suojassa.

Jos yhdelläkään lastensuojelun nimissä toimivalla sosiaaliviraston jatkeella olisi koskaan ollut minkäänlaista aikomusta perustaa mitään keskustelupalstaa, olisi palstat perustettu jo 1990-luvulla, lisäksi lehdet julkaisisivat otteita keskustelusta lähes päivittäin. Moni lastensuojelujärjestö kuten Pelastakaa lapset ry on kyllä yhdistys, mutta vain muodollisesti. Tosiasiassa kyse on sosiaaliviraston jatkeesta koska toimii veikkausvoittorahoilla yms. Veikkausvoittorahoja ei saa ilman sosiaali-ja terveysministeriön puoltoa.

Voi toki olla että joitakin palstoja on perustettu mutta ne on lakkautettu melko pian kun havaittiin keskustelun kääntyvän sosiaalikoneistoa vastaan. Tämä oli yllätys vain lähinnä heille jotka aivan vakavissaan uskoivat kaikkien uskovan heitä koska he itse ja heidän seurapiirinsä ovat uskoneet oppeihinsa sokeasti pienestä pitäen. Kyllähän asian tiimoilta on teetetty mielipidetutkimuksia tunnetuilla laitoksilla (kuten Taloustutkimus, Suomen Gallup jne.) mutta niiden tuloksiin ei kai ole uskottu jos ne ei ole antaneet toivottuja tuloksia ja ne on jätetty julkaisematta. Sellaiset tutkimukset maksavat monta tuhatta euroa, joten pienet ja köyhät järjestöt eivät sellaisia voi teettää.

Sosiaalin ei tarvitse perustella mitään nettipalstoja, hehän saavat vaikka parasta TV-aikaa niin paljon kuin ikinä kehtaavat pyytää, toisin kuin kurjat kansalaiset. Liikkuva kuva äänen kera on tehokkain mahdollinen joukkoviestinnän muoto. Yleisömääristä puhumattakaan. Viimevuosina sosiaalin mediavaikuttamiskeinoihin on tullut tv-mainonta jonka vaikutus on kahtalainen; paitsi suora vaikutus yleisöön niin myös mainostulojen vaikutus tv-yhtiöön. TV-mainonta on kallista ja kilpailu alalla on kovaa.

Ainakin Psykologiliiton keskustelupalsta on ulkopuolisilta lukijoilta suljettu. Blogikommentteja on hyvin vähän ja nekin on tarkastettu etukäteen. Voi olla että myös sosiaalilla on salaisia keskustelupalstoja joita ulkopuoliset eivät voi edes lukea, jos he alkaisivat puhua asiasta avoimesti ja suoraan julkisuudessa olisi kohu varma. Niillä palstoilla kuollut eläinkin sätkii.

Sosiaalille tyypillinen salamyhkäisyys ja valtava propaganda mediassa yhdessä omituisten väitteitten kanssa ovat omiaan hämmentämään kansalaisen. Kun ihminen ekaa kertaa joutuu napit vastatusten sosiaalin kanssa hän hämmentyy; ne asenteet joita hän on koko ikänsä pitänyt itsestäänselvyyksinä eivät enää toimikaan. Kokee ehkä olonsa petetyksi kun usko sosiaali kaikkitietävyyteen on iskostettu häneen jo lapsena.

Tai ehkäpä vain täydellinen hämmennys estää näkemästä kaikkien sosiaalivalheitten lävitse. Kun yksi ajatusrakennelma sortui seurasi hämmennyt joka pitää loppuja ajatusrakennelmia pystyssä.