Hössöttävät omaiset

Monen vanhuksen vaivana ovat yli-innokkaat omaiset jotka ovat tuuppaamassa vanhusta puolipakolla laitokseen.

Toisten asioista murehtiva omainen on usein wanna-be psykologi joka jostain syystä ei päässyt alalle mutta kokee olevansa itsekin oikeutettu siihen viisauden sädekehään minkä psykologilla näkee olevan. Auktoriteettiuskon mukaan pelkkä virkaan nimeäminen tekee virkamiehestä jotenkin viisaan ja hyveellisen.

Tälläinen omainen on sivullinen viisas ja joka paikkaan nokkaansa työntävä hössöttäjä, jonka hoitamiseen menee hirveästi työtä mutta jonka työpanos on jokseenkin nolla.

Omainen saattaa uskoa olevansa vanhuksen laillinen edustaja vaikka perustuslain mukaan vanhusta ja muitakin kansalaisia edustaa yhteiskunta.

Usein omainen kokee huonoa omatuntoa siitä kun ei saanut vaadittua vanhukselle laitospaikkaa niin ei olisi tapahtunut sitä ja tätä. Kaiketi omaisilla on toimintansa taustalla kuvitelma että laitoksessa vanhus on turvassa. Kaikkea muuta kuin turvassa.

Vanhukselle tapahtuneet vastoinkäymiset (kaatumiset, sairaskohtaukset) eivät johdu omaisten tekemättä jättämisistä vaan hoidosta ja vanhuudesta itsestään. Elämä on kuolemaan johtava sairaus.

Laitosasukin laitostuminen ei johdu mistään kuntoutuksen/terapian puutteesta vaan siitä että laitokseen joutuessaan asukki menettää kaiken vallan omaan elämäänsä ja ruumiiseensa.

Tämä kaikki pätee toki myös psykiatriaan, lastensuojeluun ja kaikkeen muuhunkin pakkoauttamiseen.