Kevään eduskuntavaali olivat jymymenestys erityisesti lastensuojeluun kriittisesti suhtautuville. Nämä vaalit viimeistään osoittivat että lastensuojeluun kriittisesti suhtautuvat eivät ole mitään marginaalisia hörhöjä.
Myönnän että näin viime kirjoituksessani vaalinäkynät turhan synkkinä, mutta onneksi sentään varovaisen toiveikkaina. Vaalien yllätysmomentti kääntyi voitoksi.
Ehdokkaat ovat saaneet hienon tuloksen vaikka olosuhteet vaalikampanjoinnille ovat mitä ovat. Listassa on lueteltu Nimi, puolue, vaalipiiri, äänimäärä, sijoitus puolueensa listalla ja riittikö se eduskuntaan asti.
Palosaari, Anu VP-Pirkanmaa 73 (8/18) Ei valittu
Juvonen, Tarja VP-Pirkanmaa 26 (14/18) Ei valittu
Kontula, Anna VAS-Pirkanmaa 4259 (1/18) Valittu
Uski, Jorma PS-KeskiSuomi 2388 (5/14) Ei valittu
Kalmari, Anne KESK-Keski-Suomi 9279 (1/14) Valittu
Harju, Ari-Pekka ITSP-Vaasa 38 (4/8) Ei valittu
Rajakari, Maria KD-Uusimaa 162 (19/35) Ei valittu
Hiilamo, Heikki VIHR-Uusimaa 1589 (9/35) Ei valittu
Mäntylä, Hanna PS-Lappi 3062 (1/14) Valittu(MLL:n Sallan osaston puheenjohtaja)
Nenonen, Pirita PS-Lappi 2185 (4/14) Ei valittu
Palola, Mikael KOK-Keski-Suomi 3010 (3/14) Varalla (perusturvaliikelaitos Saarikan johtaja)
Yhtäkään Safkan ehdokasta ei valittu, he saivat yhteensä 754 ääntä josta:
Salonen, Rimma Helsinki 17 (6/19)
Tuominen, Heidi Lappi 33 (4/8)
Leikonniemi, Ani Varsinais-Suomi 42 (3/5)
Sitten kommentointia. Yksikään Eduskunnan ulkopuolisen puolueen ehdokas ei saanut merkittävää äänisaalista vaikka heidän teemansa vaihtelivat laidasta laitaan. Tämä selittää Vapauspuolueen (VP) Juvosen ja Palosaaren sekä Itsenäisyyspuolueen Ari-Pekka Harjun heikon menestyksen. Eikä sitä muuta miksikään edes ulkomaisen median täysi tuki, sen osoitti Safkan ehdokkaiden heikko menestys. Moni pienpuolueen ehdokas olisi ehkä kenties saanut eduskuntapuolueen listalla isomman äänisaaliin, jos vain olisi päässyt ehdokkaaksi. Kaikki listan kansanedustajaksi valitut ovat joko kunnanvaltuutettuja tai puolueen piirijärjestön aktiiveja.
Erityisesti Anna Kontulan menestys oli huikea temppu. Anna Kontula tuli ainoana valittuna Pirkanmaan Vasemmistoliiton listalta ohittaen monta kovaa nimeä mm. Minna Sirnön. Kontula oli se joka keräsi potin ja listansa muut ehdokkaat olivat haja-ääntenkerääjiä.
Vaikka muutama edustaja ei paljoa voi saadakaan aikaan, tämä on kauan ja hartaasti odotettu muutoksen alku.
Lopuksi onnittelut valituille.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Vaalit ja sosiaalikysymys
Sosiaalikoneisto käyttää toimenpiteidensä kohteesta nimitysta asiakas, vaikka oikeastaan sosiaalikoneiston asiakas on valtio ja kunnat eli he jotka tekevät päätöksen toiminnan rahoittamisesta. Toimenpiteen kohde on oikeastaan nyytti jolta ei kysytä mitään, lakisääteinen itsemääräämisoikeus on joskus hyvinkin näennäinen asia. Tämä käytäntö pohjautuu perustuslakiin jossa yhteiskunnalla on vastuu kansalaisen hyvinvoinnista. Ajankohtainen aihe sillä eduskunta säätää lait.
Yleensä sosiaalikriittiset kansalaisjärjestöt ovat varsin pieniä ja vain harvoin poliittisesti suuntautuneita. Sosiaalikriittisten poliittinen kenttä on siis hyvin hajanainen. Toinen ominaispiirre on liikkeen internet-keskeisyys, mikä selittää liikkeen lyhyen historian. Toki sosiaalikysymyksiä on käsitelty vaalikampanjoissa, erityisesti 1990-luvulla ja viime vuosikymmenellä mutta vain sosiaalikoneiston näkökulmasta.
Tällä kertaa eduskuntavaaleissa on sosiaalikriittisiä ehdokkaita, mutta minkälaisia. Kaikkein eniten julkisuutta on saanut Rimma Salonen ja kumppanit. Salosen taustajärjestö SAFKA väittää että monet Suomen venäläiset ovat joutuneet sosiaaliviraston kiusaamaksi syntyperänsä vuoksi. Eihän se noin ole, ei tarvitse olla ulkolaisia sukujuuria joutuakseen kiusatuksi. Kas siinä onkin systeemille oikein hyvä vihollinen, vihollinen jossa yhdistyy kaksi epämieluista asiaa; sosiaalikriittisyys ja vieraaseen valtioon nojautuva vaalikampanja. Uhkana on että tavallisen taavin silmissä sosiaalikriittisyys yhdistyy maanpetturuuteen, sekö on tapauksen uutisoinnin tarkoitus? Ylen tv2 teki aiheesta Silminnäkijä-dokumentin otsikolla Dosentti vai desantti mutta sitä ei ole vielä esitetty koska ohjelmassa esiintyvät henkilöt ovat vaalikaranteenissa. Salosen puolue Suomen työväenpuolue ja sen ehdokkaat ovat melko tuntemattomia ja poliittisesti kokemattomia.
Toki kevään eduskuntavaaleissa on muitakin sosiaalikriittisiä ehdokkaita. Alla oleva lista ei ole mitenkään täydellinen tai mikään suositus vaan pelkästään osoitus kuinka vähän poliittista aktiivisuutta sosiaalikriittisten joukossa onkaan. Moni nimi on minullekin melko vieras.
Leikonniemi, Ani STP-Varsinais-Suomi (SAFKA)
Kontula, Anna Vas-Pirkanmaa
Palosaari, Anu VP-Pirkanmaa
Uski, Jorma PS-Keski-Suomi
Kalmari, Anne Kesk-Keski-Suomi
Harju, Ari-Pekka IPU-Vaasa
Rajakari, Maria KD-Uusimaa
Hiilamo, Heikki Vihr-Uusimaa
Mäntylä, Hanna PS-Lappi
Nenonen, Pirita PS- Lappi
Tuominen, Heidi SKP-Lappi (SAFKA)
Kovin vähän nuo yksitoista ehdokasta ovat saaneet julkisuutta valtamediassa Saloseen verrattuna, ehkä Hiilamo ja Kontula poikkeuksena. Toki asiaan vihkiytyneet tuntevat monet nimet internetin kautta, muuta entäs massat. Häme, Satakunta, Kymi Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala ja Oulun vaalipiiri ovat kokonaan vailla sosiaalikriittistä ehdokasta.
Tilastojen valossa Suomeen tulee varsin harvoin uusia eduskuntapuolueita, viime vaaleissa ei yhtään. Yhtäkään ääntä ei ole vielä laskettu ja en viitsi maalata pirua seinälle, vaaleissa on aina yllätysmomentti. Toki on selvää että nyt kun ehdokkaita on 2 315 ja paikkoja 200 niin moni jää rannalle ruikuttamaan. Monella pienpuolueella on vajaat listat, mikä hankaloittaa läpipääsyä oleellisesti.
Vaaliasetelma on sosiaalikriittisten kannalta heikko. Vaalijärjestelmästä johtuen vaalipiiristä ei valita kansanedustajiksi eniten ääniä saaneita ehdokkaita vaan ne jotka saavat suurimman vertailuluvun. Puolueensa eniten ääniä saanut saa vertailuluvukseen koko puolueen vaalipiirin äänipotin, toinen puolet, kolmas kolmasosan jne. Tästä johtuen sosiaalikriittinen ehdokas saattaa toimia hajaäänten kerääjänä jotta "tuijabraxit" pääsisivät hengenheimolaisineen eduskuntaan, erityisesti Hiilamon (vihr-Uusimaa) asema harmittaa. Joskus hajaäänten kerääjäksi otettu tulee "vahingossa" valituksi. Oikeusministeriön ehdokasluettelot kertovat että monella sosiaalikriittisen ehdokkaan puolueen listalla on muita vahvoja nimiä.
Kävi miten kävi, palaan asiaan vaalien jälkeisellä viikolla.
Edit 10.4.11 klo 21:15: SAFKA
Yleensä sosiaalikriittiset kansalaisjärjestöt ovat varsin pieniä ja vain harvoin poliittisesti suuntautuneita. Sosiaalikriittisten poliittinen kenttä on siis hyvin hajanainen. Toinen ominaispiirre on liikkeen internet-keskeisyys, mikä selittää liikkeen lyhyen historian. Toki sosiaalikysymyksiä on käsitelty vaalikampanjoissa, erityisesti 1990-luvulla ja viime vuosikymmenellä mutta vain sosiaalikoneiston näkökulmasta.
Tällä kertaa eduskuntavaaleissa on sosiaalikriittisiä ehdokkaita, mutta minkälaisia. Kaikkein eniten julkisuutta on saanut Rimma Salonen ja kumppanit. Salosen taustajärjestö SAFKA väittää että monet Suomen venäläiset ovat joutuneet sosiaaliviraston kiusaamaksi syntyperänsä vuoksi. Eihän se noin ole, ei tarvitse olla ulkolaisia sukujuuria joutuakseen kiusatuksi. Kas siinä onkin systeemille oikein hyvä vihollinen, vihollinen jossa yhdistyy kaksi epämieluista asiaa; sosiaalikriittisyys ja vieraaseen valtioon nojautuva vaalikampanja. Uhkana on että tavallisen taavin silmissä sosiaalikriittisyys yhdistyy maanpetturuuteen, sekö on tapauksen uutisoinnin tarkoitus? Ylen tv2 teki aiheesta Silminnäkijä-dokumentin otsikolla Dosentti vai desantti mutta sitä ei ole vielä esitetty koska ohjelmassa esiintyvät henkilöt ovat vaalikaranteenissa. Salosen puolue Suomen työväenpuolue ja sen ehdokkaat ovat melko tuntemattomia ja poliittisesti kokemattomia.
Toki kevään eduskuntavaaleissa on muitakin sosiaalikriittisiä ehdokkaita. Alla oleva lista ei ole mitenkään täydellinen tai mikään suositus vaan pelkästään osoitus kuinka vähän poliittista aktiivisuutta sosiaalikriittisten joukossa onkaan. Moni nimi on minullekin melko vieras.
Leikonniemi, Ani STP-Varsinais-Suomi (SAFKA)
Kontula, Anna Vas-Pirkanmaa
Palosaari, Anu VP-Pirkanmaa
Uski, Jorma PS-Keski-Suomi
Kalmari, Anne Kesk-Keski-Suomi
Harju, Ari-Pekka IPU-Vaasa
Rajakari, Maria KD-Uusimaa
Hiilamo, Heikki Vihr-Uusimaa
Mäntylä, Hanna PS-Lappi
Nenonen, Pirita PS- Lappi
Tuominen, Heidi SKP-Lappi (SAFKA)
Kovin vähän nuo yksitoista ehdokasta ovat saaneet julkisuutta valtamediassa Saloseen verrattuna, ehkä Hiilamo ja Kontula poikkeuksena. Toki asiaan vihkiytyneet tuntevat monet nimet internetin kautta, muuta entäs massat. Häme, Satakunta, Kymi Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala ja Oulun vaalipiiri ovat kokonaan vailla sosiaalikriittistä ehdokasta.
Tilastojen valossa Suomeen tulee varsin harvoin uusia eduskuntapuolueita, viime vaaleissa ei yhtään. Yhtäkään ääntä ei ole vielä laskettu ja en viitsi maalata pirua seinälle, vaaleissa on aina yllätysmomentti. Toki on selvää että nyt kun ehdokkaita on 2 315 ja paikkoja 200 niin moni jää rannalle ruikuttamaan. Monella pienpuolueella on vajaat listat, mikä hankaloittaa läpipääsyä oleellisesti.
Vaaliasetelma on sosiaalikriittisten kannalta heikko. Vaalijärjestelmästä johtuen vaalipiiristä ei valita kansanedustajiksi eniten ääniä saaneita ehdokkaita vaan ne jotka saavat suurimman vertailuluvun. Puolueensa eniten ääniä saanut saa vertailuluvukseen koko puolueen vaalipiirin äänipotin, toinen puolet, kolmas kolmasosan jne. Tästä johtuen sosiaalikriittinen ehdokas saattaa toimia hajaäänten kerääjänä jotta "tuijabraxit" pääsisivät hengenheimolaisineen eduskuntaan, erityisesti Hiilamon (vihr-Uusimaa) asema harmittaa. Joskus hajaäänten kerääjäksi otettu tulee "vahingossa" valituksi. Oikeusministeriön ehdokasluettelot kertovat että monella sosiaalikriittisen ehdokkaan puolueen listalla on muita vahvoja nimiä.
Kävi miten kävi, palaan asiaan vaalien jälkeisellä viikolla.
Edit 10.4.11 klo 21:15: SAFKA
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)