Vaalit ja sosiaalikysymys

Sosiaalikoneisto käyttää toimenpiteidensä kohteesta nimitysta asiakas, vaikka oikeastaan sosiaalikoneiston asiakas on valtio ja kunnat eli he jotka tekevät päätöksen toiminnan rahoittamisesta. Toimenpiteen kohde on oikeastaan nyytti jolta ei kysytä mitään, lakisääteinen itsemääräämisoikeus on joskus hyvinkin näennäinen asia. Tämä käytäntö pohjautuu perustuslakiin jossa yhteiskunnalla on vastuu kansalaisen hyvinvoinnista. Ajankohtainen aihe sillä eduskunta säätää lait.

Yleensä sosiaalikriittiset kansalaisjärjestöt ovat varsin pieniä ja vain harvoin poliittisesti suuntautuneita. Sosiaalikriittisten poliittinen kenttä on siis hyvin hajanainen. Toinen ominaispiirre on liikkeen internet-keskeisyys, mikä selittää liikkeen lyhyen historian. Toki sosiaalikysymyksiä on käsitelty vaalikampanjoissa, erityisesti 1990-luvulla ja viime vuosikymmenellä mutta vain sosiaalikoneiston näkökulmasta.

Tällä kertaa eduskuntavaaleissa on sosiaalikriittisiä ehdokkaita, mutta minkälaisia. Kaikkein eniten julkisuutta on saanut Rimma Salonen ja kumppanit. Salosen taustajärjestö SAFKA väittää että monet Suomen venäläiset ovat joutuneet sosiaaliviraston kiusaamaksi syntyperänsä vuoksi. Eihän se noin ole, ei tarvitse olla ulkolaisia sukujuuria joutuakseen kiusatuksi. Kas siinä onkin systeemille oikein hyvä vihollinen, vihollinen jossa yhdistyy kaksi epämieluista asiaa; sosiaalikriittisyys ja vieraaseen valtioon nojautuva vaalikampanja. Uhkana on että tavallisen taavin silmissä sosiaalikriittisyys yhdistyy maanpetturuuteen, sekö on tapauksen uutisoinnin tarkoitus? Ylen tv2 teki aiheesta Silminnäkijä-dokumentin otsikolla Dosentti vai desantti mutta sitä ei ole vielä esitetty koska ohjelmassa esiintyvät henkilöt ovat vaalikaranteenissa. Salosen puolue Suomen työväenpuolue ja sen ehdokkaat ovat melko tuntemattomia ja poliittisesti kokemattomia.

Toki kevään eduskuntavaaleissa on muitakin sosiaalikriittisiä ehdokkaita. Alla oleva lista ei ole mitenkään täydellinen tai mikään suositus vaan pelkästään osoitus kuinka vähän poliittista aktiivisuutta sosiaalikriittisten joukossa onkaan. Moni nimi on minullekin melko vieras.

Leikonniemi, Ani STP-Varsinais-Suomi (SAFKA)
Kontula, Anna Vas-Pirkanmaa
Palosaari, Anu VP-Pirkanmaa
Uski, Jorma PS-Keski-Suomi
Kalmari, Anne Kesk-Keski-Suomi
Harju, Ari-Pekka IPU-Vaasa
Rajakari, Maria KD-Uusimaa
Hiilamo, Heikki Vihr-Uusimaa
Mäntylä, Hanna PS-Lappi
Nenonen, Pirita PS- Lappi
Tuominen, Heidi SKP-Lappi (SAFKA)

Kovin vähän nuo yksitoista ehdokasta ovat saaneet julkisuutta valtamediassa Saloseen verrattuna, ehkä Hiilamo ja Kontula poikkeuksena. Toki asiaan vihkiytyneet tuntevat monet nimet internetin kautta, muuta entäs massat. Häme, Satakunta, Kymi Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala ja Oulun vaalipiiri ovat kokonaan vailla sosiaalikriittistä ehdokasta.

Tilastojen valossa Suomeen tulee varsin harvoin uusia eduskuntapuolueita, viime vaaleissa ei yhtään. Yhtäkään ääntä ei ole vielä laskettu ja en viitsi maalata pirua seinälle, vaaleissa on aina yllätysmomentti. Toki on selvää että nyt kun ehdokkaita on 2 315 ja paikkoja 200 niin moni jää rannalle ruikuttamaan. Monella pienpuolueella on vajaat listat, mikä hankaloittaa läpipääsyä oleellisesti.

Vaaliasetelma on sosiaalikriittisten kannalta heikko. Vaalijärjestelmästä johtuen vaalipiiristä ei valita kansanedustajiksi eniten ääniä saaneita ehdokkaita vaan ne jotka saavat suurimman vertailuluvun. Puolueensa eniten ääniä saanut saa vertailuluvukseen koko puolueen vaalipiirin äänipotin, toinen puolet, kolmas kolmasosan jne. Tästä johtuen sosiaalikriittinen ehdokas saattaa toimia hajaäänten kerääjänä jotta "tuijabraxit" pääsisivät hengenheimolaisineen eduskuntaan, erityisesti Hiilamon (vihr-Uusimaa) asema harmittaa. Joskus hajaäänten kerääjäksi otettu tulee "vahingossa" valituksi. Oikeusministeriön ehdokasluettelot kertovat että monella sosiaalikriittisen ehdokkaan puolueen listalla on muita vahvoja nimiä.

Kävi miten kävi, palaan asiaan vaalien jälkeisellä viikolla.

Edit 10.4.11 klo 21:15: SAFKA