Kyllähän se kansalaisten viranomaisholhous on yhtä hyvinvoinnilla lyömistä. Mutta miten suomalainen yhteiskunta on päätynyt nykyiseen sosiaalipolitiikkaan?
Kaikki on tapahtunut ilman mainittavaa julkista keskustelua ja poliittista taistelua puolesta ja vastaan. Menettelyä on perusteltu sillä ettei tavallinen kansalainen ymmärrä asiasta yhtikäs mitään. Jos kerran ovat niin viisaita niin mikseivät ole valmiit keskusteluun? Olen yrittänyt jo 1990-luvulta lähtien yrittänyt osallistua keskusteluun valtakunnantasolla ja ihan omalla nimelläni, laihoin tuloksin. Helsingin sanomissa holhotuksi tulleet pääsevät ääneen yleisönosastolla "poikkeuksellisesti" vain nimettömänä. Omalla nimellään ääneen pääsevät vain politiikot ja "asiantuntijat".
Verrataanpa sosiaalipolitiikkaa tienrakentamiseen. Mikä tahansa tiehanke on aina pitkän julkisen keskustelun ja poliittisen väännön takana. Tiesuunnitelma saa lainvoiman vasta kuulemistilaisuuksien ja lukuisten valitusten käsittelemisen jälkeen, kaiken tapahtuessa tietyllä byrokraattisella kaavalla.
Nykyinen viranomaisholhous tuotiin yhteiskuntaan ihan kuin jokin yritys olisi lanseerannut uuden tuotteen markkinoille. Ostopäätöksen tekijöinä olivat vain politiikot mutta maksajina veronmaksajat. Vaikka kuinka EU-aikaa eletään, niin sosiaali ja mielenterveyspalvelut ovat pääosin julkisiin hankintoihin liittyvän kilpailutuksen ulkopuolella. Ihan kuin julkisen rahan ja vallan käyttö olisi viranomaisten yksityisasia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti