keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Turun lastensuojeludraama

Presidentti Halonen sanoi tiistaina aamulla radiossa (YLE) että ME ei olla totuttu näiden asioitten suorasukaiseen käsittelyyn julkisuudessa. Tapaus on saanut hyvin paljon julkisuutta Venäjän mediassa.

Ai ketkä ME? Tarkoitti tietysti virallista systeemiä. Kuten tunnettua internetissä me tavalliset kunnon kansalaiset käsitellään näitä asioita kyllä aika avoimesti ja suoraan. Toimittajat käsittelevät näitä asioita lähinnä viranomaisten kannalta. Avoin ja rehellinen journalismi on hyvin harvinaista - yksisilmäinen propaganda yleistä. Syinä tähän on mm. toimittajien painostaminen virallisen systeemin taholta.

Ei tarvitse omata ulkolaisia sukujuuria saadakseen moista kohtelua. Vastaavasti kohdellaan myös suomalaisia perheitä. Sunnuntain (vai maanantain?) Turun sanomissa oli juttu Naantalin huostaanotosta, vähän samanlainen juttu mutta nyt vanhemmat suomalaisia.

Oli tietysti erittäin hyvä että sosiaalisysteemi jyrättiin yli. Mitään ei sossu tarvitse niin kipeästi kuin jonkun jonka edessä sossu voisi tuntea voimattomuutta. Näin siksi että se on yleinen etu ja niille ihan oikein. Olisin taatusti ollut yhtä hyvilläni jos tapaus olisi käynyt toisin päin eli Suomen valtiovalta olisi jyrännyt Venäjän sosiaalisysteemin vastaavassa lastensuojeludraamassa.

Mutta, mutta. Olisi tietenkin ollut parempi että se painostus tulisi Suomen rajojen sisäpuolelta. En oikein jaksa uskoa että vieras valtio olisi messias joka pelastaisi suomalaiset hyvää hyvyyttään. Kysehän oli pelkästään omien kansalaisten suojelusta jota tehdään lopultakin kylmän suurvaltapoliittisin perustein. Lastensuojeludraaman ulkopoliittiset haitat olisi kyllä ollut vältettävissä. Olisi ollut parempi että saastaisen sosiaalisysteemin yli olisi jyrännyt maan oma valtiovalta tai jokin kotimainen taho eikä vieras valtio. Sellaista ei kuitenkaan tapahdu, mikä on todella valitettavaa.

En voi kuin ihmetellä kansalaisten loputonta kärsivällisyyttä virallisen systeemin valheiden ja rikosten edessä. Kuvitellaan että asiat muuttuu jotenkin itsekseen - ei ne muutu. Tarvitaan organisaatio joka tekee viralliselle systeemille selväksi että valheitaan ja rikoksiaan ei hyväksytä. Yksittäinen ihminen ei riitä mutta joukko muodostuu aina yksittäisistä ihmisistä, tavallisista ihmisistä.

Kirjoitan "virallisesta systeemistä" koska yksikään merkittävä politiikko ei ole sanoutunut irti hyvinvoinnilla lyömisestä.

Rehellisyyden ja tasapuolisuuden nimissä täytyy mainita että myös Venäjällä on kyseenalaisia sosiaalilaitoksia. Eräs neuvostoliittolainen sotaveteraani sivusi muistelmissaan Siperiassa olevaa laitosta josta lapset ja nuoret karkailivat "vaikka ruoka ja ylläpito oli moitteetonta". Niin, miksi karkailevat. Liekö Kuttula-tyyppisillä kasvatusmenetelmillä osuutta asiaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti