tiistai 10. marraskuuta 2009

Kuollut systeemin luvalla

Vanhemmat ikäluokat varmaankin muistavat vielä keskiolutpullon kyljestä tekstin: "Valmistettu alkon luvalla". Juopottelu oli pahasta paitsi jos se tapahtui alkon kontrollissa. Pikkutarkasta ja niuhottavasta kontrollista huolimatta silloinen alkoholin käyttö oli noin yleisesti ottaen agressiivista ja häiritsevää. Häiriöitä pyrittiin estämään kontrollilla mutta usein tulos oli päinvastainen. Alkoholi on ollut keskuudessamme iät ja ajat, siitä on kieltämättä omat haittansa ja häiriönsä. Kukaan ei kuitenkaan käytä alkoholia turvaamaan omaa keskeytymätöntä häiriön tuotantoaan.

Nyt kuolemasta ollaan tekemässä samanlainen vallankäytön väline, tosin voimakkaampi sillä päätös elämästä ja kuolemasta on suurinta mahdollista vallankäyttöä yksilöä kohtaan.

Nyt armokuolemaa ollaan laillistamassa. Asiaan liittyy pieni mutta: Suuri osa mahdollisesta kohderyhmästä eli laitosasukeista ei ole täysvaltaisia kansalaisia. Kuka silloin tekee päätöksen? Ilmeisesti edunvalvoja tai muu viranomainen linjanaan "potilaan etu" joka voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.

Aina kun joku avohoitopotilas, vanhus tai muuten sosiaalisysteemin leimaama kuolee laitoksen ulkopuolella, on se sosiaalidosentin mukaan heitteillejättö tai muuten skandaali joka muka todistaa laitospaikkojen puutteen. Lääketieteen mukaan elämä on kuolemaan johtava sairaus. Tätä sairautta sitten pyritään hoitamaan laitoksessa pois mutta usein laitoshoito vain jouduttaa kuolemaa ja vie elämänlaadun.

Eikö ihmisillä olekaan lupaa kuolla? Sosiaalisysteemi siis markkinoi palvelujaan sillä että se tekee toimenpiteitten kohteista kuolemattomia kunhan vain sosiaalisysteemi saa äärettömät resurssit. Ovela keino kupata verorahoja ihmisten tyhmyyteen vetoamalla.

Nykyihmiselle kuolema on niin vieras asia ettei hän osaa suhtautua siihen järkevästi. Eihän nyt kuolemantapauksesta (varsinkaan vanhan tai sairaan) kannata tehdä noin suurta syyllisyydentuntoista numeroa. Kuolema on osa elämää. Elämän lainalaisuudet pysyvät voimassa onpa yhteiskunta missä tilassa tahansa.

Mutta jos kuolemantapaus sattui laitoksessa, siis sosiaalisysteemin kontrollissa, siitä ollaan hiljaa vaikka siihen liittyisi selvä rikosepäily, näinhän kävi insuliinisurmien kohdalla. Eipä ollut sosiaalidosentteja julkilausumia antamassa vaikka yleensä nämä haaskalinnut ovat heti paikalla kun veri roiskuu.

Siis kuollakaan ei saa enää ilman sosiaalisysteemin kontrollia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti