Miksi laitokseen sijoitettu lapsi aivopestään? Siksi että hän on nähnyt ja kokenut laitoksessa asioita jota ei haluta ulkopuolisten tietää.
Usein laitoksessa varttunut lapsi pitää aivan normaalina ja asiaankuuluvana esim. erään laitoksen tapaa avata asukille tuleva posti. Lapsi saattaa kokea syyllisyyttä saamastaan kohtelusta. Ihmisellä on taipumus pikku hiljaa sokeutua arjen jokapäiväisyyksille, myös laitosväkivallalle. Useimmiten julkinen nöyryyttäminen on naamioitu hoidolliseksi toimenpiteeksi tai muuten "lapsen eduksi". Laitos on kuin hössöttävä anoppi joka ei kunnioita toisten rajoja.
Tämän vuoksi meidänkaltaisten pitää kertoa täällä internetissä mikä on normaalia ja mikä ei. Viranomaiset eivät sitä puolestamme tee ja ne seurapiirit joissa lapsen annetaan liikkua ovat tarkoin sossun valitsemia. Valitettavan usein laitoslapsen vanhemmat ovat viranomaisuskovaisia tai sitten lapsi on erotettu täysin vanhemmistaan.
Joskus lapsen arjessa on ns. kuunteleva ystävä joka pitää luottavaiset välit lapseen ja kuuntelee tämän kauhutarinoita. Hän on olevinaan pahoillaan laitoksen edesottamuksista mutta välittää edelleen kuulemansa sossuille tai muuten toimii ilmiantajana. Tälläisen "terapian" sivutuotteena laitoksen epäkohtien leviäminen ulkopuolisille vähenee ja samalla lasta yritetään saada uskomaan psykologiaan. Usein "ystävän" motiivina on oma lehmä ojassa.
Lapsi vanhempineen on laitoksessa alistetussa asemassa ja laitoksen laittomuuksia tukee koko virallinen systeemi. Ihmisellä on taipumus olla vahvemman puolella ja samaistua tähän. Lapsi ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä että hän on laitoksen kestomitätöinnin kohde maailman tappiin asti koska laitos ei koskaan tunnusta virheitään. Laitokseen ei pidä samaistua, tekee vain itselleen hallaa. Vain aasi kulkee porkkanan perässä.
Työsuojelulaki kieltää 15-vuotiasta työskentelemästä "sosiaalisesti vammautuneiden" (rikolliset? rapajuopot?) parissa mutta laitoksessa lapsi on ties minkämoisten insuliinimurhaajien kourissa.
Lapsella olkoot oikeus kuulla että hänellä on myös oikeuksia eikä pelkästään pakkoja ja velvollisuuksia, huolimatta siitä miksi hänet on määritelty. Maassamme on tilausta virkakoneiston vastapainolle, mutta koska sitä ei tule maan rajojen sisäpuolelta, tyhjiö täyttyy maan rajojen ulkopuolelta. Valitettavasti.
edit 22.7.10 klo 22:30 :linkki.
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Lastensuojelujärjestöt
Lastensuojelujärjestöt muodostavat sosiaalilaitosten, (lasten-)psykiatrian, sosiaalialan ammattijärjestöjen ja muun sosiaalibisneksen sekä poliittisen vallan kanssa yhden kokonaisuuden.
Näin voi päätellä kun katsoo lastensuojelun keskusliiton jäsenlistaa:
Lastensuojelun Keskusliitolla on 91 jäsenjärjestöä ja 34 kunta- tai kuntayhtymäjäsentä. Siitä:
Sosiaalilaitoksia vetää seuraavat 13 järjestöä:
Ammatillisten Perhekotien Liitto APKL ry
Auta Lasta ry
Barnavårdsföreningen i Finland r.f.
Barnhemsföreningen Sparvboet RF
Kansallinen Lastenliitto ry
Paasikiven nuorisokylän säätiö
Parikanniemisäätiö
Pelastakaa Lapset ry
Romano Missio ry.
Sippolan koulukodin kannatusyhdistys ry
SOS-Lapsikylä ry
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry
Yhteiset Lapsemme ry
Ammattiyhdistyksia ovat seuraavat 7 järjestöä:
Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ammattiliitto STEKA ry
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö TALENTIA ry
Sosiaalijohto - Socialledning ry
Sosiaalipedagogit Talentia ry
Suomen Lastenhoitoalan Liitto
Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry
Turun Lastenhuoltotyöntekijät
Lastenpsykiatriaan liittyy seuraavat kaksi järjestöä:
Haukkalan lastenpsykiatrisen hoitolaitoksen kannatusyhdistys
Suomen Lastenpsykiatriayhdistys
Muussa sosiaalibisneksessä on mm.:
Turun NMKY (tukiasunto)
Perhehoitoliitto ry (sijari)
Puolueillakin on näppinsä mukana:
Nuorten Kotkain Keskusliitto NKK ry
Suomen Demokratian Pioneerien Liitto
Vesaisten Keskusliitto (keskusta)
Oikeastaan Lastensuojelun Keskusliitto jäsenineen on eräänlaisia sosiaaliviraston jatkeita. Kunnat (34 jäsentä kaikkiaan 125 jäsenestä) kuuluvat liittoon lastensuojelutoimensa takia. Kunta on se joka tekee päätöksen lapsen lähettämisestä sosiaalilaitokseen ja muun sosiaalibisneksen piiriin kuten jälkihuoltoon. Sosiaalibisneksessä kunta on vain ulkoistanut toimintaansa, samaa tapahtuu muussakin kunnan toiminnassa. Lastensuojelu on olevinaan lasten hyväksi tapahtuvaa pyyteetöntä toimintaa mutta eikö tuo ammattiyhdistysten kuuluminen liittoon ole jo liiankin läpinäkyvää. Ammattiyhdistyksillä on usemmiten vahva puoluekytkös. Siellä missä on rahaa ja valtaa, ovat puolueetkin aina mukana. Lisäksi monessa merkittävässä jäsenjärjestössä kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitossa on ollut merkittäviä politiikkoja kuten Eeva Kuuskoski-Vikatmaa.
Lista ei ole täydellinen, vain pelkkä pintaraapaisu aiheeseen. Kertoo kuitenkin hyvin paljon minkälaisia lastensuojelujärjestöt oikeasti ovat. Kun järjestöjen sivuja selaa usein törmää "RAY tukee" logoon. Kun laskee jäsenjärjestöjen omaisuuden ja vuositulot yhteen niin saatava summa ei ole ihan pieni.
Jäsenlista on yllätyksiä täynnä. Miten ihmeessä NMKY voi olla sekaantunut sosiaalibisnekseen? Ei olisi uskonut. Jokainen voi selata jäsenlistaa ja löytää sieltä monta tunnettua jäsenjärjestöä. Lopuksi voi kysyä: Onko yksikään jäsenjärjestö sanoutunut irti Kuttula-tyyppisistä kasvatusmenetelmistä?
Näin voi päätellä kun katsoo lastensuojelun keskusliiton jäsenlistaa:
Lastensuojelun Keskusliitolla on 91 jäsenjärjestöä ja 34 kunta- tai kuntayhtymäjäsentä. Siitä:
Sosiaalilaitoksia vetää seuraavat 13 järjestöä:
Ammatillisten Perhekotien Liitto APKL ry
Auta Lasta ry
Barnavårdsföreningen i Finland r.f.
Barnhemsföreningen Sparvboet RF
Kansallinen Lastenliitto ry
Paasikiven nuorisokylän säätiö
Parikanniemisäätiö
Pelastakaa Lapset ry
Romano Missio ry.
Sippolan koulukodin kannatusyhdistys ry
SOS-Lapsikylä ry
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry
Yhteiset Lapsemme ry
Ammattiyhdistyksia ovat seuraavat 7 järjestöä:
Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ammattiliitto STEKA ry
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö TALENTIA ry
Sosiaalijohto - Socialledning ry
Sosiaalipedagogit Talentia ry
Suomen Lastenhoitoalan Liitto
Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry
Turun Lastenhuoltotyöntekijät
Lastenpsykiatriaan liittyy seuraavat kaksi järjestöä:
Haukkalan lastenpsykiatrisen hoitolaitoksen kannatusyhdistys
Suomen Lastenpsykiatriayhdistys
Muussa sosiaalibisneksessä on mm.:
Turun NMKY (tukiasunto)
Perhehoitoliitto ry (sijari)
Puolueillakin on näppinsä mukana:
Nuorten Kotkain Keskusliitto NKK ry
Suomen Demokratian Pioneerien Liitto
Vesaisten Keskusliitto (keskusta)
Oikeastaan Lastensuojelun Keskusliitto jäsenineen on eräänlaisia sosiaaliviraston jatkeita. Kunnat (34 jäsentä kaikkiaan 125 jäsenestä) kuuluvat liittoon lastensuojelutoimensa takia. Kunta on se joka tekee päätöksen lapsen lähettämisestä sosiaalilaitokseen ja muun sosiaalibisneksen piiriin kuten jälkihuoltoon. Sosiaalibisneksessä kunta on vain ulkoistanut toimintaansa, samaa tapahtuu muussakin kunnan toiminnassa. Lastensuojelu on olevinaan lasten hyväksi tapahtuvaa pyyteetöntä toimintaa mutta eikö tuo ammattiyhdistysten kuuluminen liittoon ole jo liiankin läpinäkyvää. Ammattiyhdistyksillä on usemmiten vahva puoluekytkös. Siellä missä on rahaa ja valtaa, ovat puolueetkin aina mukana. Lisäksi monessa merkittävässä jäsenjärjestössä kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitossa on ollut merkittäviä politiikkoja kuten Eeva Kuuskoski-Vikatmaa.
Lista ei ole täydellinen, vain pelkkä pintaraapaisu aiheeseen. Kertoo kuitenkin hyvin paljon minkälaisia lastensuojelujärjestöt oikeasti ovat. Kun järjestöjen sivuja selaa usein törmää "RAY tukee" logoon. Kun laskee jäsenjärjestöjen omaisuuden ja vuositulot yhteen niin saatava summa ei ole ihan pieni.
Jäsenlista on yllätyksiä täynnä. Miten ihmeessä NMKY voi olla sekaantunut sosiaalibisnekseen? Ei olisi uskonut. Jokainen voi selata jäsenlistaa ja löytää sieltä monta tunnettua jäsenjärjestöä. Lopuksi voi kysyä: Onko yksikään jäsenjärjestö sanoutunut irti Kuttula-tyyppisistä kasvatusmenetelmistä?
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Häpeän leima
Pidän omituisena nykyistä tapaa hakea julkisuutta vaikka käymällä itku kurkussa telkkarissa terapiakeskustelujaan. Sama kuin esittelisi peräpukamiaan suorassa tv-lähetyksessä. Nykyään tv-bisnes on jo niin raakaa että kohteen kunnioitus on kadonnut, erilaisuus (todellinen tai kuviteltu) otetaan kirkkaisiin valoihin ja suurennuslasin alle, "katsokaan miten kauhea ihminen".
Jokaisella tv-jutulla ja lehtiartikkellia on aina jokin funktio eli miksi se on tehty ja mihin sillä pyritään. Ymmärrän kyllä sen että joku yrittää tuoda julkisuuteen OMAA tapaustaan jossa on joutunut viranomaisen kaltoin kohtelemaksi. Viralliset valitustiet ovat kyllä olemassa mutta ne eivät toimi ja sen kaikki tietävät. Paha vain että virkarikokset harvoin tulevat julkisuuteen asti. Viranomaiset ovat julkisen vallan käyttäjiä, joten päätösten julkinen ruotiminen ei ole tungettelua vaan normaalille yhteiskunnalle ominaista julkista keskustelua yhteiskunnan toiminnasta.
Ihmisellä pitää olla yksityiselämä jota ei levitellä kaikille. On aivan hyväksyttävää pitää yllä puhtoista julkisivua ja muilla velvollisuus olla tungettelematta. (Ns. paljastavan-) psykologian mukaan julkisivun takaa löytyy aina jotain skandaalinomaista, joka pitää kaivaa esiin vaikka väkisin. Kaikkien ihmisten yksityiselämästä löytyy ei-mairittelevia asioita, mikä on ihan normaalia.
Ihminen joka ei häpeä mitään on yhteiskuntakelvoton typerys. Häpeäkäsitykset ovat kunniakäsityksille kuin kolikon toinen puoli. Yhteiskunnan toiminta perustuu aina pohjimmiltaan kunniakäsityksiin. Häpeäkäsitysten rikkomisella pitää olla aina perusteltu syy.
Kunniakäsitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja psykokulttuurissa kunniakäsitykset määrittelee psykosektori omia intressejään ajatellen ja tv-terapiat ovat sen seurausta. Psykosektorin valta-asema yksittäiseen kansalaiseen nähden perustuu nimenomaan leimakirveen heilutukseen. Kun leimaa pelkäämättä kertoo mitä on tapahtunut, häpeän ote kirpoaa ja sekös psykosektoria pelottaa.
Jokaisella tv-jutulla ja lehtiartikkellia on aina jokin funktio eli miksi se on tehty ja mihin sillä pyritään. Ymmärrän kyllä sen että joku yrittää tuoda julkisuuteen OMAA tapaustaan jossa on joutunut viranomaisen kaltoin kohtelemaksi. Viralliset valitustiet ovat kyllä olemassa mutta ne eivät toimi ja sen kaikki tietävät. Paha vain että virkarikokset harvoin tulevat julkisuuteen asti. Viranomaiset ovat julkisen vallan käyttäjiä, joten päätösten julkinen ruotiminen ei ole tungettelua vaan normaalille yhteiskunnalle ominaista julkista keskustelua yhteiskunnan toiminnasta.
Ihmisellä pitää olla yksityiselämä jota ei levitellä kaikille. On aivan hyväksyttävää pitää yllä puhtoista julkisivua ja muilla velvollisuus olla tungettelematta. (Ns. paljastavan-) psykologian mukaan julkisivun takaa löytyy aina jotain skandaalinomaista, joka pitää kaivaa esiin vaikka väkisin. Kaikkien ihmisten yksityiselämästä löytyy ei-mairittelevia asioita, mikä on ihan normaalia.
Ihminen joka ei häpeä mitään on yhteiskuntakelvoton typerys. Häpeäkäsitykset ovat kunniakäsityksille kuin kolikon toinen puoli. Yhteiskunnan toiminta perustuu aina pohjimmiltaan kunniakäsityksiin. Häpeäkäsitysten rikkomisella pitää olla aina perusteltu syy.
Kunniakäsitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja psykokulttuurissa kunniakäsitykset määrittelee psykosektori omia intressejään ajatellen ja tv-terapiat ovat sen seurausta. Psykosektorin valta-asema yksittäiseen kansalaiseen nähden perustuu nimenomaan leimakirveen heilutukseen. Kun leimaa pelkäämättä kertoo mitä on tapahtunut, häpeän ote kirpoaa ja sekös psykosektoria pelottaa.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Sairauksien kaupustelu
Julkinen keskustelu ja tiedottaminen mielenterveysasioista on nykyään pääosin propagandaa ja sairauksien kaupustelua.
Markku Myllykangas kertoo kirjassaan "Rahan raiskaama terveydenhuolto" kuinka monet arvostetut terveysasiantuntijat saavat suuria summia lääketeollisuudelta. Kirjassa kerrotaan kuinka lääketehtaat järjestävät (teksti-)mainoskamppanjoitaan eli laativat ensin julkilausuman ja ostavat niille rahalla allekirjoituksen useilta arvostetuilta asiantuntijoilta jotka julkaisevat sen omana lausuntonaan. Myllykankaan mukaan monet lääkäritkin menevät moiseen retkuun. Jos kerran näin menetellään kolesterolilääkkeitten kanssa niin miksei sitten myös psyykelääkkeitten kanssa?
Tämä kai selittää sen kuinka aina kun on tapahtunut huomiota herättänyt väkivaltarikos kuten vaikkapa kouluammuskelut, hyökkää julkisuuteen iso lauma "asiantuntijoita" selittämään kuinka taas "lasten pahoinvointi on lisääntynyt" ja muita psykofraaseja. Vieläpä aina ne samat. Psykofraasithan tulevat julkisuuteen ryöppyinä, usein vielä ilman näkyvää syytä tai syy on aika kaukaa haettu. Koulusurmissa "asiantuntijat" etsivät aasinsillan lastenpsykiatriaan vaikka molemmissa tapauksissa ammuskelija oli täysi-ikäinen.
Eikä maksettuja lausunnonantajia ole pelkästään "asiantuntijat" vaan kyllä myös politiikot ovat päästäneet julkisuuteen psykofraaseja, seuraappa mitä tahansa vaaliväittelyä viime vuosilta. Vaalirahoittajiksi on ilmennyt niinkin poliittisia tahoja kuten kukkaisrahastoja ja eläkelaitoksia. Miten on? Pääosa kansanedustajista on entisiä virkamiehiä, monet sosiaali- ja mielenterveysalalta.
Lääketeollisuus ei liene ainut lausuntojen maksaja, silloinhan psykiatria tuntisi ainoastaan psyykelääkkeet. Lausuntorahaa tulee luulisi tulevan myös kaikenlaisilta sosiaalisäätiöiltä, joilla on yhteyksiä mielisairaaloihin, sosiaalilaitoksiin ja psykoterapian järjestäjiin. Monet lastensuojelujärjestöt suorastaan kylpevät rahassa mutta eipä näy kenttätyössä rahasta hännän päätäkään. Mihinkähän rahat menevät?
Markku Myllykangas kertoo kirjassaan "Rahan raiskaama terveydenhuolto" kuinka monet arvostetut terveysasiantuntijat saavat suuria summia lääketeollisuudelta. Kirjassa kerrotaan kuinka lääketehtaat järjestävät (teksti-)mainoskamppanjoitaan eli laativat ensin julkilausuman ja ostavat niille rahalla allekirjoituksen useilta arvostetuilta asiantuntijoilta jotka julkaisevat sen omana lausuntonaan. Myllykankaan mukaan monet lääkäritkin menevät moiseen retkuun. Jos kerran näin menetellään kolesterolilääkkeitten kanssa niin miksei sitten myös psyykelääkkeitten kanssa?
Tämä kai selittää sen kuinka aina kun on tapahtunut huomiota herättänyt väkivaltarikos kuten vaikkapa kouluammuskelut, hyökkää julkisuuteen iso lauma "asiantuntijoita" selittämään kuinka taas "lasten pahoinvointi on lisääntynyt" ja muita psykofraaseja. Vieläpä aina ne samat. Psykofraasithan tulevat julkisuuteen ryöppyinä, usein vielä ilman näkyvää syytä tai syy on aika kaukaa haettu. Koulusurmissa "asiantuntijat" etsivät aasinsillan lastenpsykiatriaan vaikka molemmissa tapauksissa ammuskelija oli täysi-ikäinen.
Eikä maksettuja lausunnonantajia ole pelkästään "asiantuntijat" vaan kyllä myös politiikot ovat päästäneet julkisuuteen psykofraaseja, seuraappa mitä tahansa vaaliväittelyä viime vuosilta. Vaalirahoittajiksi on ilmennyt niinkin poliittisia tahoja kuten kukkaisrahastoja ja eläkelaitoksia. Miten on? Pääosa kansanedustajista on entisiä virkamiehiä, monet sosiaali- ja mielenterveysalalta.
Lääketeollisuus ei liene ainut lausuntojen maksaja, silloinhan psykiatria tuntisi ainoastaan psyykelääkkeet. Lausuntorahaa tulee luulisi tulevan myös kaikenlaisilta sosiaalisäätiöiltä, joilla on yhteyksiä mielisairaaloihin, sosiaalilaitoksiin ja psykoterapian järjestäjiin. Monet lastensuojelujärjestöt suorastaan kylpevät rahassa mutta eipä näy kenttätyössä rahasta hännän päätäkään. Mihinkähän rahat menevät?
torstai 3. kesäkuuta 2010
Sitaatteja
"Läntisissä demokratioissa tiedetään, että ihmiselle on luonnollista tuntea epäluuloa viranomaisia, verottajaa ja poliisia kohtaan. Ei Suomessa."
Matti Apunen (Aamulehti 30.5.2010)
Matti Apunen (Aamulehti 30.5.2010)
lauantai 15. toukokuuta 2010
Lumehoito ehkäisee ongelmia
Merkittävä ongelma lasten terveydelle ja muulle hyvinvoinnille on vanhempien ja viranomaisten turma murehtiminen. Turha murehtiminen taas aiheuttaa lapselle kaikenlaista ylimääräistä harmia ja kärsimystä, usein loppuiäksi. Ongelman ydin on siis lapsen ulkopuolella, joten lapseen kohdistetut toimenpiteet ovat turhia. Lastensuojelulaki vaatii viranomaista tekemään lastensuojeluilmoituksen jo pelkän epäilyksen perusteella. Esimerkiksi laitoskierre alkaa usein jo lapsena.
On olemassa vanhempia jotka uskovat psykologiaan mutta eivät viranomaisiin. He siis pitävät lastaan mielisairaana mutta eivät halua että viranomaiset ovat siitä tietoisia koska pelkäävät pakkotoimenpiteitä. Toki vaihtoehtolääkintää käyttää monet vain siksi että haluavat apua vaivaansa, todelliseen tai kuviteltuun. Heille on samantekevää onko se lääkäreitten hyväksymää vai ei. Heille hoitonsa tuleminen kelakorvattavaksi on pelkästään myönteinen uutinen.
Kun apua ei kysytä viranomaisilta niin sitä kysytään vaikka vaihtoehtolääkinnästä, se "apu" kun maksetaan omalla rahalla niin mitään pakkotoimenpideriskiä ei ole. Markkinataloudessa kuluttaja (maksaja) on kuningas. Psykiatria on vaihtoehtolääkinnän yksi suurimmista ja voimakkaimmin kasvavista suunnista. Tunnetuimpiin tuotteisiin kuuluu tri Matti Tolosen kalanmaksaöljy (http://www.biovita.fi). Mielisairauksien olemassaolosta puuttuu todisteet, mutta kumpi onkaan suurempi terveyshaitta psyykelääke vai kalanmaksaöljy? Lukuisia lienevät ne lapset jotka on pelastettu puoskarin lumehoidolla.
Viranomaiset käytti viime vuosikymmenellä paljon aikaa, vaivaa ja rahaa mielisairauksien lanseeramiseen kansalle, painopiste oli (ja on yhä) lastenpsykiatriassa. Viranomaiset eivät pidä siitä että heidän työnsä tulokset valuvat toisten laariin. Siksipä Toloseen suhtaudutaan kuin ohjelmistopiraattien levittäjään. Näistä lähtökohdista syntyi taannoinen puoskarilakihanke jossa mm. ehdotettiin että lapsille ja mielisairaille ei saisi antaa vaihtoehtolääkintää muuten kuin yhteistoiminnassa lääkärin kanssa. Lakihankkeessa paistaa läpi niin tyypillinen lastensuojelun asenne: "sinun lapsesi ei ole sinun lapsiasi."
Puoskarilakihanketta perustellaan sillä että jotkut hoidot ovat terveydelle haitallisia. Pitää paikkansa. Luontaistuotteet (huono nimitys myönnettäkööt) kuuluvat elintarvikelainsäädännön piiriin ja laki vaatii ainoastaan että ne eivät saa olla terveydelle haitallisia, silti haittavaikutuksia on ilmennyt. Mutta niin koululääketieteeseen kuin psyykelääkkeet kuuluvatkin niin ne ovat terveydelle haitallisia. Lisäksi monet viranomaisten hyväksymät masennuslääkkeet on tieteellisin menetelmin todettu tehottomiksi (Myllykangas, Markku: Rahan raiskaama terveydenhuolto sivu 56). Siitä huolimatta psyykelääkkeitten kulutus on kasvanut viime vuosina huimaa vauhtia. Ristiriitaista.
Puoskarilakihanketta perustellaan myös humpuukkihoitojen karsimisella eli potilaan oikeusturvalla ja kuluttajasuojalla. Ruotsissa on ollut puoskarilaki jo vuosia mutta siellä vaihtoehtolääkintä on sulautunut osaksi koululääketiedettä. Perusteluna on hoidon tehon todistaminen tieteellisesti. Lääkäri Antti U Arstila on kirjassaan "Älä usko lääkäriä" sanonut: "Vaihtoehtohoidon tehosta on tieteellistä näyttöä". Vaikuttaa siltä että Puoskarilain avulla kaikki lääkintä halutaan virallisen systeemin valvontaan. Eihän tässä olla mitään lakkauttamassa, kyllähän lääkäreille aina raha on kelvannut.
Puoskarilakihankkeella halutaan vain varmistaa nykymenon jatkuminen: Viranomaiset lähettävät lapsia ja mt-potilaita luukulta luukulle ja laitoksesta laitokseen, saavat siitä valtavat summat rahaa. Kaikki pakolla tai puolipakolla joten ilman viranomaisvaltuuksia se ei onnistu. Ehkäpä puoskareillekin kelpasivat viranomaisvaltuudet?
On olemassa vanhempia jotka uskovat psykologiaan mutta eivät viranomaisiin. He siis pitävät lastaan mielisairaana mutta eivät halua että viranomaiset ovat siitä tietoisia koska pelkäävät pakkotoimenpiteitä. Toki vaihtoehtolääkintää käyttää monet vain siksi että haluavat apua vaivaansa, todelliseen tai kuviteltuun. Heille on samantekevää onko se lääkäreitten hyväksymää vai ei. Heille hoitonsa tuleminen kelakorvattavaksi on pelkästään myönteinen uutinen.
Kun apua ei kysytä viranomaisilta niin sitä kysytään vaikka vaihtoehtolääkinnästä, se "apu" kun maksetaan omalla rahalla niin mitään pakkotoimenpideriskiä ei ole. Markkinataloudessa kuluttaja (maksaja) on kuningas. Psykiatria on vaihtoehtolääkinnän yksi suurimmista ja voimakkaimmin kasvavista suunnista. Tunnetuimpiin tuotteisiin kuuluu tri Matti Tolosen kalanmaksaöljy (http://www.biovita.fi). Mielisairauksien olemassaolosta puuttuu todisteet, mutta kumpi onkaan suurempi terveyshaitta psyykelääke vai kalanmaksaöljy? Lukuisia lienevät ne lapset jotka on pelastettu puoskarin lumehoidolla.
Viranomaiset käytti viime vuosikymmenellä paljon aikaa, vaivaa ja rahaa mielisairauksien lanseeramiseen kansalle, painopiste oli (ja on yhä) lastenpsykiatriassa. Viranomaiset eivät pidä siitä että heidän työnsä tulokset valuvat toisten laariin. Siksipä Toloseen suhtaudutaan kuin ohjelmistopiraattien levittäjään. Näistä lähtökohdista syntyi taannoinen puoskarilakihanke jossa mm. ehdotettiin että lapsille ja mielisairaille ei saisi antaa vaihtoehtolääkintää muuten kuin yhteistoiminnassa lääkärin kanssa. Lakihankkeessa paistaa läpi niin tyypillinen lastensuojelun asenne: "sinun lapsesi ei ole sinun lapsiasi."
Puoskarilakihanketta perustellaan sillä että jotkut hoidot ovat terveydelle haitallisia. Pitää paikkansa. Luontaistuotteet (huono nimitys myönnettäkööt) kuuluvat elintarvikelainsäädännön piiriin ja laki vaatii ainoastaan että ne eivät saa olla terveydelle haitallisia, silti haittavaikutuksia on ilmennyt. Mutta niin koululääketieteeseen kuin psyykelääkkeet kuuluvatkin niin ne ovat terveydelle haitallisia. Lisäksi monet viranomaisten hyväksymät masennuslääkkeet on tieteellisin menetelmin todettu tehottomiksi (Myllykangas, Markku: Rahan raiskaama terveydenhuolto sivu 56). Siitä huolimatta psyykelääkkeitten kulutus on kasvanut viime vuosina huimaa vauhtia. Ristiriitaista.
Puoskarilakihanketta perustellaan myös humpuukkihoitojen karsimisella eli potilaan oikeusturvalla ja kuluttajasuojalla. Ruotsissa on ollut puoskarilaki jo vuosia mutta siellä vaihtoehtolääkintä on sulautunut osaksi koululääketiedettä. Perusteluna on hoidon tehon todistaminen tieteellisesti. Lääkäri Antti U Arstila on kirjassaan "Älä usko lääkäriä" sanonut: "Vaihtoehtohoidon tehosta on tieteellistä näyttöä". Vaikuttaa siltä että Puoskarilain avulla kaikki lääkintä halutaan virallisen systeemin valvontaan. Eihän tässä olla mitään lakkauttamassa, kyllähän lääkäreille aina raha on kelvannut.
Puoskarilakihankkeella halutaan vain varmistaa nykymenon jatkuminen: Viranomaiset lähettävät lapsia ja mt-potilaita luukulta luukulle ja laitoksesta laitokseen, saavat siitä valtavat summat rahaa. Kaikki pakolla tai puolipakolla joten ilman viranomaisvaltuuksia se ei onnistu. Ehkäpä puoskareillekin kelpasivat viranomaisvaltuudet?
tiistai 4. toukokuuta 2010
Onko totuus huutoäänestyksen tulos?
WHO on äänestystuloksin vahvistanut kansainväliset ja viralliset mielisairausluokitukset. Kts. ICD-10 wikipedia.
Aitoa sosiaalivirastotyyliä. Ensin laitetaan omiin papereihin mitä sattuu ja sitten niitä itse siteerataan lopullisina ja pyhinä totuuksina joista pidetään kynsin ja hampain kiinni.
Jos kerran psykologian mukaan totuus on huutoäänestyksen tulos niin sitten voidaan tehdä seuraavanlainen huutoäänestys: "Onko bensatankki täynnä?" Jos kylläkanta voittaa, niin tankki on täynnä ja sillä hyvä. Kuka on toista mieltä on hullu, katkera ja lapsellinen. Seuraavaksi koko psykoseurakunta jonottaa terapiaan jotta saisi pois päästään päähänpiinttymän paikallaan seisovasta autosta. "Aikuinen" kun ei koskaan säädä todellisuutta (tässä:tankkaa autoa) vaan säätää päätään, koska päänsäätämisen kannattaminen on psykologian mukaan pätevyyden merkki.
Takapenkin lapsille vain uskotellaan että tässä ollaan kokoajan matkalla kohti mummolaa. Pian tulee kylmä ja nälkä mutta ne kestetään sivuseikkoina koska tässä ollaa nyt tekemässä jotain hienoa (jopa pyhää) nimittäin uskomassa sokeasti psykologisiin opinkappaleisiin. Tavoitteena oli sankarin sädekehä mutta tulikin joku muu sädekehä. Ehkäpä itsetunto ei kestä myöntää edes itselleen että pienestä pitäen iskostettu oppi onkin ollut silkkaa valetta.
Aitoa sosiaalivirastotyyliä. Ensin laitetaan omiin papereihin mitä sattuu ja sitten niitä itse siteerataan lopullisina ja pyhinä totuuksina joista pidetään kynsin ja hampain kiinni.
Jos kerran psykologian mukaan totuus on huutoäänestyksen tulos niin sitten voidaan tehdä seuraavanlainen huutoäänestys: "Onko bensatankki täynnä?" Jos kylläkanta voittaa, niin tankki on täynnä ja sillä hyvä. Kuka on toista mieltä on hullu, katkera ja lapsellinen. Seuraavaksi koko psykoseurakunta jonottaa terapiaan jotta saisi pois päästään päähänpiinttymän paikallaan seisovasta autosta. "Aikuinen" kun ei koskaan säädä todellisuutta (tässä:tankkaa autoa) vaan säätää päätään, koska päänsäätämisen kannattaminen on psykologian mukaan pätevyyden merkki.
Takapenkin lapsille vain uskotellaan että tässä ollaan kokoajan matkalla kohti mummolaa. Pian tulee kylmä ja nälkä mutta ne kestetään sivuseikkoina koska tässä ollaa nyt tekemässä jotain hienoa (jopa pyhää) nimittäin uskomassa sokeasti psykologisiin opinkappaleisiin. Tavoitteena oli sankarin sädekehä mutta tulikin joku muu sädekehä. Ehkäpä itsetunto ei kestä myöntää edes itselleen että pienestä pitäen iskostettu oppi onkin ollut silkkaa valetta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)