Psykosektorin kanssa on hyvin vaikea keskustella heidän surrealistisen keskustelutapansa vuoksi.
Surrealistisessa keskustelussa jokaisella sanalla ja ilmaisulla on juuri se merkitys minkä psykologiaan uskova sille kulloinkin antaa. Silloin keskustelu menee ihan ööveriksi. Tietysti se vaikuttaa mielisairaalan/neuvolan/sosiaaliviraston seinien sisällä "todella aikuismaiselta", ainakin psykosektorin mielestä kun yleisöä ei ole tai se on valvonnan alainen. Julkisessa keskustelussa sellainen vaikuttaa todella epärehelliseltä tai siltä että keskustelija ei kykene asialliseen keskusteluun. Vaalikeskustelussa tuollainen tyyli ei tulisi kuuloonkaan koska se edellyttää selkeää ja ehdotonta valta-asemaa toiseen nähden.
Toinen psykosektorin pahe on vastapuhelu vuoropuhelun sijasta. Vuoropuhelussa eri keskusteluosapuolet ovat samalla tasolla ja yhdessä etsitään totuutta ja oikeutta. Kysytään mikä on oikein. Vastapuhelussa taas toinen osapuoli pitää omia "totuuksiaan" pyhinä ja tuuppaa niitä toiselle osapuolelle kuin kurillisena toimenpiteenä ikään, vastaväitteitä pidetään esittäjänsä henkilökohtaisena ongelmana joita nyt ollaan ratkaisemassa. Kysytään kuka on oikeassa.
Juuri näiden seikkojen vuoksi psykosektori välttää julkisuutta. Se vähä julkisuus on yksipuolista ja kapeakatseista ylhäältä julistamista, kaksisuuntainen viestintä on hyvin vaikeaa.
Mainitut kaksi ongelmaa johtuvat lähinnä siitä että heille erehtyväisyys on tabu. Pienikin oman virheettömyyden kyseenalaistaminen on miltei maailmanloppu, sanoipa se kuka tahansa. Toisaalta mitä he avoimella ja rehellisellä julkisella keskustelulla tavoittelisivat? Vaikuttavat hyvin tyytyväisiltä nykyiseen menoon. Odotan suurella innolla sitä hetkeä kun sosiaalikysymykset nousevat keskeisiksi vaaliteemoiksi. Silloin psykopuolueet ovat heikoilla.
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
maanantai 6. syyskuuta 2010
Kyky itsenäiseen ajatteluun
sein sossu mitätöi lapsen lausunnon sillä perusteella että lapsen katsotaan olevan vailla omia mielipiteitä kun hän tukee vanhempiaan. Sitä pidetään lapsen kehittymättömyytenä.
Kuitenkin juuri viranomaisilla on tapana seistä kuin yhtenä rintamana yksittäisen virheellisen hallinnollisen päätöksen takana varsin sokeasti. Sitä pidetään terveen mielen merkkinä. Itsenäinen ja kriittinen ajattelu on hulluutta, katkeruutta ja lapsellisuutta. Kuinka moni sossu/psykologi on julkisesti moittinut kollegansa toimenpiteitä? Psykologiliiton säännöt kieltävät arvostelemasta kollegaa julkisesti ja liiton keskustelusivut ovat ulkopuolisilta suljetut.
Onko henkinen kypsyys sitä että on hallinnolle sokean lojaali vai mikä on syy moiseen kaksoisstandardiin?
Nykyinen suuntaus on että lapsi (tai miksei myös täysi-ikäinen) on vajaavaltainen diagnoosin johdosta, kun normaalissa yhteiskunnassa lapsi on vajaavaltainen ikänsä johdosta. On ihan tavallista että lapsi ei vielä osaa ajatella itsenäisesti mutta miksi ihmeessä siitä pitää tehdä sairaus, eihän kukaan normaalilla järjellä varustettu menetä yöuniaan lapsen puheiden vuoksi. Eihän kaikki täysi-ikäisetkään osaa ajatellä itsenäisesti esimerkkinä monet poliittiset ja uskonnolliset liikkeet ja edellä mainitut viranomaiset. Jotkut eivät opi koskaan ajattelemaan itsenäisesti.
Yleensä median "asiantuntijat" esittävät viranomaisten näkemyksen totuuteta, ilman toimittajan vastaväitettä. Erään näkemyksen mukaan totuus on väite josta ei voi keskustella. Psykologian mukaan totuus taas on väite josta ei saa keskustella.
Viranomaisten ja "asiantuntijoitten" yksimielisyys luo yleisölle vaikutelman että toisinajattelijat ovat marginaalisia hörhöjä. Näennäistä enemmistöä ei pidä myötäillä. Ei auta muu kuin viileän asiallisesti ottaa tosiasiat esiin jolloin vastapuoli ottaa esiin leimakirveen. Kumpi on yleisön mielestä vakuuttavampaa?
Kuitenkin juuri viranomaisilla on tapana seistä kuin yhtenä rintamana yksittäisen virheellisen hallinnollisen päätöksen takana varsin sokeasti. Sitä pidetään terveen mielen merkkinä. Itsenäinen ja kriittinen ajattelu on hulluutta, katkeruutta ja lapsellisuutta. Kuinka moni sossu/psykologi on julkisesti moittinut kollegansa toimenpiteitä? Psykologiliiton säännöt kieltävät arvostelemasta kollegaa julkisesti ja liiton keskustelusivut ovat ulkopuolisilta suljetut.
Onko henkinen kypsyys sitä että on hallinnolle sokean lojaali vai mikä on syy moiseen kaksoisstandardiin?
Nykyinen suuntaus on että lapsi (tai miksei myös täysi-ikäinen) on vajaavaltainen diagnoosin johdosta, kun normaalissa yhteiskunnassa lapsi on vajaavaltainen ikänsä johdosta. On ihan tavallista että lapsi ei vielä osaa ajatella itsenäisesti mutta miksi ihmeessä siitä pitää tehdä sairaus, eihän kukaan normaalilla järjellä varustettu menetä yöuniaan lapsen puheiden vuoksi. Eihän kaikki täysi-ikäisetkään osaa ajatellä itsenäisesti esimerkkinä monet poliittiset ja uskonnolliset liikkeet ja edellä mainitut viranomaiset. Jotkut eivät opi koskaan ajattelemaan itsenäisesti.
Yleensä median "asiantuntijat" esittävät viranomaisten näkemyksen totuuteta, ilman toimittajan vastaväitettä. Erään näkemyksen mukaan totuus on väite josta ei voi keskustella. Psykologian mukaan totuus taas on väite josta ei saa keskustella.
Viranomaisten ja "asiantuntijoitten" yksimielisyys luo yleisölle vaikutelman että toisinajattelijat ovat marginaalisia hörhöjä. Näennäistä enemmistöä ei pidä myötäillä. Ei auta muu kuin viileän asiallisesti ottaa tosiasiat esiin jolloin vastapuoli ottaa esiin leimakirveen. Kumpi on yleisön mielestä vakuuttavampaa?
maanantai 30. elokuuta 2010
Sosiaalivirastosta voitava erota
Venäjän johto esitti Turun lapsikiistassa että Suomen venäläisten lasten huoltajuuskiistat alistettaisiin yhteiselle komitealle. Tarkoittaa sitä että venäläistaustaiset lapset vanhempineen eivät kuuluisikaan paikalliseen sosiaalivirastoon laisinkaan vaan Venäjän sosiaalivirastoon.
Kyllä on aika erikoinen ehdotus. Miten länsimaisessa yhteiskunnassa ja 2000-luvulla voitaisiin nimenomaan jollekin tietylle väestöryhmälle antaa oikeus olla kuulumatta paikalliseen sosiaalivirastoon? Miksei samaa oikeutta voitaisi suoda samantien koko väestölle? Vai tarkoittiko Venäjä pakkoa kuulua vieraan valtion sosiaaliviraston vallan alle? Vieläkin omituisempi ehdotus.
Ennenkuin jokaiselle suodaan oikeus kuulua mihin tahansa sosiaalivirastoon tai olla kuulumatta mihinkään niin sitä ennen sosiaalivirastolta on otettava tuomiovalta pois. Tämä tulee olemaan erittäin hidasta ja kivuliasta. Asia tapahtunee likimain samassa marssijärjestyksessä kuin kirkon ja valtion ero 1800- ja 1900-luvuilla. Jos joku olisi ehdottanut 1700-luvulla eroa kirkosta olisi häntä katsottu pitkään, silloin valtio ja kirkko olivat itsestäänselvästi yksi ja erottamaton kokonaisuus. Uskonto oli silloin itsestäänselvyys, hiljaisia epäilijöitä kyllä riitti. Silloin kirkko oli ahdasmielinen ja mielivaltainen kansalaisia terrorisoiva yhteiskunnan ydin ja tukijalka, ei pidä sekoittaa nykyiseen jokaista mielistelevään tuuliviirikirkkoon. Turhaan ei sanota että psykologit (ja sossut) ovat nykyajan papisto.
Se maailmankuva jota sosiaalivirasto edustaa ei ole monellekaan kansalaiselle mikään itsestäänselvyys. Sosiaaliviraston väittämät ovat kuin jostain ylhäältä ja salaperäisestä lähteestä tullutta pyhää totuutta jota tavallinen kansalainen ei saa kyseenalaistaa koska ei niistä mitään ymmärrä. Monet oppineetkin ovat kritisoineet sosiaalikoneistossa yleisesti vallitsevia freudilaisia seksiuniteorioita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut Suomen valtion lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa epäilyssä jota perusteltiin seksiuniteorialla mutta joka osoittautui perättömäksi.
Kun sosiaalivirastolta viedään ensin muodollinen valta kansalaisten yksityiselämään, niin sitten alkaa arvovaltakin murentua ja lopulta sosiaalivirastosta tulee harmiton tuuliviiri joka pikkuhiljaa valuu yhteiskunnan marginaaliin.
Kyllä on aika erikoinen ehdotus. Miten länsimaisessa yhteiskunnassa ja 2000-luvulla voitaisiin nimenomaan jollekin tietylle väestöryhmälle antaa oikeus olla kuulumatta paikalliseen sosiaalivirastoon? Miksei samaa oikeutta voitaisi suoda samantien koko väestölle? Vai tarkoittiko Venäjä pakkoa kuulua vieraan valtion sosiaaliviraston vallan alle? Vieläkin omituisempi ehdotus.
Ennenkuin jokaiselle suodaan oikeus kuulua mihin tahansa sosiaalivirastoon tai olla kuulumatta mihinkään niin sitä ennen sosiaalivirastolta on otettava tuomiovalta pois. Tämä tulee olemaan erittäin hidasta ja kivuliasta. Asia tapahtunee likimain samassa marssijärjestyksessä kuin kirkon ja valtion ero 1800- ja 1900-luvuilla. Jos joku olisi ehdottanut 1700-luvulla eroa kirkosta olisi häntä katsottu pitkään, silloin valtio ja kirkko olivat itsestäänselvästi yksi ja erottamaton kokonaisuus. Uskonto oli silloin itsestäänselvyys, hiljaisia epäilijöitä kyllä riitti. Silloin kirkko oli ahdasmielinen ja mielivaltainen kansalaisia terrorisoiva yhteiskunnan ydin ja tukijalka, ei pidä sekoittaa nykyiseen jokaista mielistelevään tuuliviirikirkkoon. Turhaan ei sanota että psykologit (ja sossut) ovat nykyajan papisto.
Se maailmankuva jota sosiaalivirasto edustaa ei ole monellekaan kansalaiselle mikään itsestäänselvyys. Sosiaaliviraston väittämät ovat kuin jostain ylhäältä ja salaperäisestä lähteestä tullutta pyhää totuutta jota tavallinen kansalainen ei saa kyseenalaistaa koska ei niistä mitään ymmärrä. Monet oppineetkin ovat kritisoineet sosiaalikoneistossa yleisesti vallitsevia freudilaisia seksiuniteorioita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut Suomen valtion lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevassa epäilyssä jota perusteltiin seksiuniteorialla mutta joka osoittautui perättömäksi.
Kun sosiaalivirastolta viedään ensin muodollinen valta kansalaisten yksityiselämään, niin sitten alkaa arvovaltakin murentua ja lopulta sosiaalivirastosta tulee harmiton tuuliviiri joka pikkuhiljaa valuu yhteiskunnan marginaaliin.
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Laitoksessa aivopestään
Miksi laitokseen sijoitettu lapsi aivopestään? Siksi että hän on nähnyt ja kokenut laitoksessa asioita jota ei haluta ulkopuolisten tietää.
Usein laitoksessa varttunut lapsi pitää aivan normaalina ja asiaankuuluvana esim. erään laitoksen tapaa avata asukille tuleva posti. Lapsi saattaa kokea syyllisyyttä saamastaan kohtelusta. Ihmisellä on taipumus pikku hiljaa sokeutua arjen jokapäiväisyyksille, myös laitosväkivallalle. Useimmiten julkinen nöyryyttäminen on naamioitu hoidolliseksi toimenpiteeksi tai muuten "lapsen eduksi". Laitos on kuin hössöttävä anoppi joka ei kunnioita toisten rajoja.
Tämän vuoksi meidänkaltaisten pitää kertoa täällä internetissä mikä on normaalia ja mikä ei. Viranomaiset eivät sitä puolestamme tee ja ne seurapiirit joissa lapsen annetaan liikkua ovat tarkoin sossun valitsemia. Valitettavan usein laitoslapsen vanhemmat ovat viranomaisuskovaisia tai sitten lapsi on erotettu täysin vanhemmistaan.
Joskus lapsen arjessa on ns. kuunteleva ystävä joka pitää luottavaiset välit lapseen ja kuuntelee tämän kauhutarinoita. Hän on olevinaan pahoillaan laitoksen edesottamuksista mutta välittää edelleen kuulemansa sossuille tai muuten toimii ilmiantajana. Tälläisen "terapian" sivutuotteena laitoksen epäkohtien leviäminen ulkopuolisille vähenee ja samalla lasta yritetään saada uskomaan psykologiaan. Usein "ystävän" motiivina on oma lehmä ojassa.
Lapsi vanhempineen on laitoksessa alistetussa asemassa ja laitoksen laittomuuksia tukee koko virallinen systeemi. Ihmisellä on taipumus olla vahvemman puolella ja samaistua tähän. Lapsi ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä että hän on laitoksen kestomitätöinnin kohde maailman tappiin asti koska laitos ei koskaan tunnusta virheitään. Laitokseen ei pidä samaistua, tekee vain itselleen hallaa. Vain aasi kulkee porkkanan perässä.
Työsuojelulaki kieltää 15-vuotiasta työskentelemästä "sosiaalisesti vammautuneiden" (rikolliset? rapajuopot?) parissa mutta laitoksessa lapsi on ties minkämoisten insuliinimurhaajien kourissa.
Lapsella olkoot oikeus kuulla että hänellä on myös oikeuksia eikä pelkästään pakkoja ja velvollisuuksia, huolimatta siitä miksi hänet on määritelty. Maassamme on tilausta virkakoneiston vastapainolle, mutta koska sitä ei tule maan rajojen sisäpuolelta, tyhjiö täyttyy maan rajojen ulkopuolelta. Valitettavasti.
edit 22.7.10 klo 22:30 :linkki.
Usein laitoksessa varttunut lapsi pitää aivan normaalina ja asiaankuuluvana esim. erään laitoksen tapaa avata asukille tuleva posti. Lapsi saattaa kokea syyllisyyttä saamastaan kohtelusta. Ihmisellä on taipumus pikku hiljaa sokeutua arjen jokapäiväisyyksille, myös laitosväkivallalle. Useimmiten julkinen nöyryyttäminen on naamioitu hoidolliseksi toimenpiteeksi tai muuten "lapsen eduksi". Laitos on kuin hössöttävä anoppi joka ei kunnioita toisten rajoja.
Tämän vuoksi meidänkaltaisten pitää kertoa täällä internetissä mikä on normaalia ja mikä ei. Viranomaiset eivät sitä puolestamme tee ja ne seurapiirit joissa lapsen annetaan liikkua ovat tarkoin sossun valitsemia. Valitettavan usein laitoslapsen vanhemmat ovat viranomaisuskovaisia tai sitten lapsi on erotettu täysin vanhemmistaan.
Joskus lapsen arjessa on ns. kuunteleva ystävä joka pitää luottavaiset välit lapseen ja kuuntelee tämän kauhutarinoita. Hän on olevinaan pahoillaan laitoksen edesottamuksista mutta välittää edelleen kuulemansa sossuille tai muuten toimii ilmiantajana. Tälläisen "terapian" sivutuotteena laitoksen epäkohtien leviäminen ulkopuolisille vähenee ja samalla lasta yritetään saada uskomaan psykologiaan. Usein "ystävän" motiivina on oma lehmä ojassa.
Lapsi vanhempineen on laitoksessa alistetussa asemassa ja laitoksen laittomuuksia tukee koko virallinen systeemi. Ihmisellä on taipumus olla vahvemman puolella ja samaistua tähän. Lapsi ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä että hän on laitoksen kestomitätöinnin kohde maailman tappiin asti koska laitos ei koskaan tunnusta virheitään. Laitokseen ei pidä samaistua, tekee vain itselleen hallaa. Vain aasi kulkee porkkanan perässä.
Työsuojelulaki kieltää 15-vuotiasta työskentelemästä "sosiaalisesti vammautuneiden" (rikolliset? rapajuopot?) parissa mutta laitoksessa lapsi on ties minkämoisten insuliinimurhaajien kourissa.
Lapsella olkoot oikeus kuulla että hänellä on myös oikeuksia eikä pelkästään pakkoja ja velvollisuuksia, huolimatta siitä miksi hänet on määritelty. Maassamme on tilausta virkakoneiston vastapainolle, mutta koska sitä ei tule maan rajojen sisäpuolelta, tyhjiö täyttyy maan rajojen ulkopuolelta. Valitettavasti.
edit 22.7.10 klo 22:30 :linkki.
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Lastensuojelujärjestöt
Lastensuojelujärjestöt muodostavat sosiaalilaitosten, (lasten-)psykiatrian, sosiaalialan ammattijärjestöjen ja muun sosiaalibisneksen sekä poliittisen vallan kanssa yhden kokonaisuuden.
Näin voi päätellä kun katsoo lastensuojelun keskusliiton jäsenlistaa:
Lastensuojelun Keskusliitolla on 91 jäsenjärjestöä ja 34 kunta- tai kuntayhtymäjäsentä. Siitä:
Sosiaalilaitoksia vetää seuraavat 13 järjestöä:
Ammatillisten Perhekotien Liitto APKL ry
Auta Lasta ry
Barnavårdsföreningen i Finland r.f.
Barnhemsföreningen Sparvboet RF
Kansallinen Lastenliitto ry
Paasikiven nuorisokylän säätiö
Parikanniemisäätiö
Pelastakaa Lapset ry
Romano Missio ry.
Sippolan koulukodin kannatusyhdistys ry
SOS-Lapsikylä ry
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry
Yhteiset Lapsemme ry
Ammattiyhdistyksia ovat seuraavat 7 järjestöä:
Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ammattiliitto STEKA ry
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö TALENTIA ry
Sosiaalijohto - Socialledning ry
Sosiaalipedagogit Talentia ry
Suomen Lastenhoitoalan Liitto
Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry
Turun Lastenhuoltotyöntekijät
Lastenpsykiatriaan liittyy seuraavat kaksi järjestöä:
Haukkalan lastenpsykiatrisen hoitolaitoksen kannatusyhdistys
Suomen Lastenpsykiatriayhdistys
Muussa sosiaalibisneksessä on mm.:
Turun NMKY (tukiasunto)
Perhehoitoliitto ry (sijari)
Puolueillakin on näppinsä mukana:
Nuorten Kotkain Keskusliitto NKK ry
Suomen Demokratian Pioneerien Liitto
Vesaisten Keskusliitto (keskusta)
Oikeastaan Lastensuojelun Keskusliitto jäsenineen on eräänlaisia sosiaaliviraston jatkeita. Kunnat (34 jäsentä kaikkiaan 125 jäsenestä) kuuluvat liittoon lastensuojelutoimensa takia. Kunta on se joka tekee päätöksen lapsen lähettämisestä sosiaalilaitokseen ja muun sosiaalibisneksen piiriin kuten jälkihuoltoon. Sosiaalibisneksessä kunta on vain ulkoistanut toimintaansa, samaa tapahtuu muussakin kunnan toiminnassa. Lastensuojelu on olevinaan lasten hyväksi tapahtuvaa pyyteetöntä toimintaa mutta eikö tuo ammattiyhdistysten kuuluminen liittoon ole jo liiankin läpinäkyvää. Ammattiyhdistyksillä on usemmiten vahva puoluekytkös. Siellä missä on rahaa ja valtaa, ovat puolueetkin aina mukana. Lisäksi monessa merkittävässä jäsenjärjestössä kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitossa on ollut merkittäviä politiikkoja kuten Eeva Kuuskoski-Vikatmaa.
Lista ei ole täydellinen, vain pelkkä pintaraapaisu aiheeseen. Kertoo kuitenkin hyvin paljon minkälaisia lastensuojelujärjestöt oikeasti ovat. Kun järjestöjen sivuja selaa usein törmää "RAY tukee" logoon. Kun laskee jäsenjärjestöjen omaisuuden ja vuositulot yhteen niin saatava summa ei ole ihan pieni.
Jäsenlista on yllätyksiä täynnä. Miten ihmeessä NMKY voi olla sekaantunut sosiaalibisnekseen? Ei olisi uskonut. Jokainen voi selata jäsenlistaa ja löytää sieltä monta tunnettua jäsenjärjestöä. Lopuksi voi kysyä: Onko yksikään jäsenjärjestö sanoutunut irti Kuttula-tyyppisistä kasvatusmenetelmistä?
Näin voi päätellä kun katsoo lastensuojelun keskusliiton jäsenlistaa:
Lastensuojelun Keskusliitolla on 91 jäsenjärjestöä ja 34 kunta- tai kuntayhtymäjäsentä. Siitä:
Sosiaalilaitoksia vetää seuraavat 13 järjestöä:
Ammatillisten Perhekotien Liitto APKL ry
Auta Lasta ry
Barnavårdsföreningen i Finland r.f.
Barnhemsföreningen Sparvboet RF
Kansallinen Lastenliitto ry
Paasikiven nuorisokylän säätiö
Parikanniemisäätiö
Pelastakaa Lapset ry
Romano Missio ry.
Sippolan koulukodin kannatusyhdistys ry
SOS-Lapsikylä ry
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry
Yhteiset Lapsemme ry
Ammattiyhdistyksia ovat seuraavat 7 järjestöä:
Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ammattiliitto STEKA ry
Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö TALENTIA ry
Sosiaalijohto - Socialledning ry
Sosiaalipedagogit Talentia ry
Suomen Lastenhoitoalan Liitto
Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry
Turun Lastenhuoltotyöntekijät
Lastenpsykiatriaan liittyy seuraavat kaksi järjestöä:
Haukkalan lastenpsykiatrisen hoitolaitoksen kannatusyhdistys
Suomen Lastenpsykiatriayhdistys
Muussa sosiaalibisneksessä on mm.:
Turun NMKY (tukiasunto)
Perhehoitoliitto ry (sijari)
Puolueillakin on näppinsä mukana:
Nuorten Kotkain Keskusliitto NKK ry
Suomen Demokratian Pioneerien Liitto
Vesaisten Keskusliitto (keskusta)
Oikeastaan Lastensuojelun Keskusliitto jäsenineen on eräänlaisia sosiaaliviraston jatkeita. Kunnat (34 jäsentä kaikkiaan 125 jäsenestä) kuuluvat liittoon lastensuojelutoimensa takia. Kunta on se joka tekee päätöksen lapsen lähettämisestä sosiaalilaitokseen ja muun sosiaalibisneksen piiriin kuten jälkihuoltoon. Sosiaalibisneksessä kunta on vain ulkoistanut toimintaansa, samaa tapahtuu muussakin kunnan toiminnassa. Lastensuojelu on olevinaan lasten hyväksi tapahtuvaa pyyteetöntä toimintaa mutta eikö tuo ammattiyhdistysten kuuluminen liittoon ole jo liiankin läpinäkyvää. Ammattiyhdistyksillä on usemmiten vahva puoluekytkös. Siellä missä on rahaa ja valtaa, ovat puolueetkin aina mukana. Lisäksi monessa merkittävässä jäsenjärjestössä kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitossa on ollut merkittäviä politiikkoja kuten Eeva Kuuskoski-Vikatmaa.
Lista ei ole täydellinen, vain pelkkä pintaraapaisu aiheeseen. Kertoo kuitenkin hyvin paljon minkälaisia lastensuojelujärjestöt oikeasti ovat. Kun järjestöjen sivuja selaa usein törmää "RAY tukee" logoon. Kun laskee jäsenjärjestöjen omaisuuden ja vuositulot yhteen niin saatava summa ei ole ihan pieni.
Jäsenlista on yllätyksiä täynnä. Miten ihmeessä NMKY voi olla sekaantunut sosiaalibisnekseen? Ei olisi uskonut. Jokainen voi selata jäsenlistaa ja löytää sieltä monta tunnettua jäsenjärjestöä. Lopuksi voi kysyä: Onko yksikään jäsenjärjestö sanoutunut irti Kuttula-tyyppisistä kasvatusmenetelmistä?
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Häpeän leima
Pidän omituisena nykyistä tapaa hakea julkisuutta vaikka käymällä itku kurkussa telkkarissa terapiakeskustelujaan. Sama kuin esittelisi peräpukamiaan suorassa tv-lähetyksessä. Nykyään tv-bisnes on jo niin raakaa että kohteen kunnioitus on kadonnut, erilaisuus (todellinen tai kuviteltu) otetaan kirkkaisiin valoihin ja suurennuslasin alle, "katsokaan miten kauhea ihminen".
Jokaisella tv-jutulla ja lehtiartikkellia on aina jokin funktio eli miksi se on tehty ja mihin sillä pyritään. Ymmärrän kyllä sen että joku yrittää tuoda julkisuuteen OMAA tapaustaan jossa on joutunut viranomaisen kaltoin kohtelemaksi. Viralliset valitustiet ovat kyllä olemassa mutta ne eivät toimi ja sen kaikki tietävät. Paha vain että virkarikokset harvoin tulevat julkisuuteen asti. Viranomaiset ovat julkisen vallan käyttäjiä, joten päätösten julkinen ruotiminen ei ole tungettelua vaan normaalille yhteiskunnalle ominaista julkista keskustelua yhteiskunnan toiminnasta.
Ihmisellä pitää olla yksityiselämä jota ei levitellä kaikille. On aivan hyväksyttävää pitää yllä puhtoista julkisivua ja muilla velvollisuus olla tungettelematta. (Ns. paljastavan-) psykologian mukaan julkisivun takaa löytyy aina jotain skandaalinomaista, joka pitää kaivaa esiin vaikka väkisin. Kaikkien ihmisten yksityiselämästä löytyy ei-mairittelevia asioita, mikä on ihan normaalia.
Ihminen joka ei häpeä mitään on yhteiskuntakelvoton typerys. Häpeäkäsitykset ovat kunniakäsityksille kuin kolikon toinen puoli. Yhteiskunnan toiminta perustuu aina pohjimmiltaan kunniakäsityksiin. Häpeäkäsitysten rikkomisella pitää olla aina perusteltu syy.
Kunniakäsitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja psykokulttuurissa kunniakäsitykset määrittelee psykosektori omia intressejään ajatellen ja tv-terapiat ovat sen seurausta. Psykosektorin valta-asema yksittäiseen kansalaiseen nähden perustuu nimenomaan leimakirveen heilutukseen. Kun leimaa pelkäämättä kertoo mitä on tapahtunut, häpeän ote kirpoaa ja sekös psykosektoria pelottaa.
Jokaisella tv-jutulla ja lehtiartikkellia on aina jokin funktio eli miksi se on tehty ja mihin sillä pyritään. Ymmärrän kyllä sen että joku yrittää tuoda julkisuuteen OMAA tapaustaan jossa on joutunut viranomaisen kaltoin kohtelemaksi. Viralliset valitustiet ovat kyllä olemassa mutta ne eivät toimi ja sen kaikki tietävät. Paha vain että virkarikokset harvoin tulevat julkisuuteen asti. Viranomaiset ovat julkisen vallan käyttäjiä, joten päätösten julkinen ruotiminen ei ole tungettelua vaan normaalille yhteiskunnalle ominaista julkista keskustelua yhteiskunnan toiminnasta.
Ihmisellä pitää olla yksityiselämä jota ei levitellä kaikille. On aivan hyväksyttävää pitää yllä puhtoista julkisivua ja muilla velvollisuus olla tungettelematta. (Ns. paljastavan-) psykologian mukaan julkisivun takaa löytyy aina jotain skandaalinomaista, joka pitää kaivaa esiin vaikka väkisin. Kaikkien ihmisten yksityiselämästä löytyy ei-mairittelevia asioita, mikä on ihan normaalia.
Ihminen joka ei häpeä mitään on yhteiskuntakelvoton typerys. Häpeäkäsitykset ovat kunniakäsityksille kuin kolikon toinen puoli. Yhteiskunnan toiminta perustuu aina pohjimmiltaan kunniakäsityksiin. Häpeäkäsitysten rikkomisella pitää olla aina perusteltu syy.
Kunniakäsitykset ovat kulttuurisidonnaisia ja psykokulttuurissa kunniakäsitykset määrittelee psykosektori omia intressejään ajatellen ja tv-terapiat ovat sen seurausta. Psykosektorin valta-asema yksittäiseen kansalaiseen nähden perustuu nimenomaan leimakirveen heilutukseen. Kun leimaa pelkäämättä kertoo mitä on tapahtunut, häpeän ote kirpoaa ja sekös psykosektoria pelottaa.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Sairauksien kaupustelu
Julkinen keskustelu ja tiedottaminen mielenterveysasioista on nykyään pääosin propagandaa ja sairauksien kaupustelua.
Markku Myllykangas kertoo kirjassaan "Rahan raiskaama terveydenhuolto" kuinka monet arvostetut terveysasiantuntijat saavat suuria summia lääketeollisuudelta. Kirjassa kerrotaan kuinka lääketehtaat järjestävät (teksti-)mainoskamppanjoitaan eli laativat ensin julkilausuman ja ostavat niille rahalla allekirjoituksen useilta arvostetuilta asiantuntijoilta jotka julkaisevat sen omana lausuntonaan. Myllykankaan mukaan monet lääkäritkin menevät moiseen retkuun. Jos kerran näin menetellään kolesterolilääkkeitten kanssa niin miksei sitten myös psyykelääkkeitten kanssa?
Tämä kai selittää sen kuinka aina kun on tapahtunut huomiota herättänyt väkivaltarikos kuten vaikkapa kouluammuskelut, hyökkää julkisuuteen iso lauma "asiantuntijoita" selittämään kuinka taas "lasten pahoinvointi on lisääntynyt" ja muita psykofraaseja. Vieläpä aina ne samat. Psykofraasithan tulevat julkisuuteen ryöppyinä, usein vielä ilman näkyvää syytä tai syy on aika kaukaa haettu. Koulusurmissa "asiantuntijat" etsivät aasinsillan lastenpsykiatriaan vaikka molemmissa tapauksissa ammuskelija oli täysi-ikäinen.
Eikä maksettuja lausunnonantajia ole pelkästään "asiantuntijat" vaan kyllä myös politiikot ovat päästäneet julkisuuteen psykofraaseja, seuraappa mitä tahansa vaaliväittelyä viime vuosilta. Vaalirahoittajiksi on ilmennyt niinkin poliittisia tahoja kuten kukkaisrahastoja ja eläkelaitoksia. Miten on? Pääosa kansanedustajista on entisiä virkamiehiä, monet sosiaali- ja mielenterveysalalta.
Lääketeollisuus ei liene ainut lausuntojen maksaja, silloinhan psykiatria tuntisi ainoastaan psyykelääkkeet. Lausuntorahaa tulee luulisi tulevan myös kaikenlaisilta sosiaalisäätiöiltä, joilla on yhteyksiä mielisairaaloihin, sosiaalilaitoksiin ja psykoterapian järjestäjiin. Monet lastensuojelujärjestöt suorastaan kylpevät rahassa mutta eipä näy kenttätyössä rahasta hännän päätäkään. Mihinkähän rahat menevät?
Markku Myllykangas kertoo kirjassaan "Rahan raiskaama terveydenhuolto" kuinka monet arvostetut terveysasiantuntijat saavat suuria summia lääketeollisuudelta. Kirjassa kerrotaan kuinka lääketehtaat järjestävät (teksti-)mainoskamppanjoitaan eli laativat ensin julkilausuman ja ostavat niille rahalla allekirjoituksen useilta arvostetuilta asiantuntijoilta jotka julkaisevat sen omana lausuntonaan. Myllykankaan mukaan monet lääkäritkin menevät moiseen retkuun. Jos kerran näin menetellään kolesterolilääkkeitten kanssa niin miksei sitten myös psyykelääkkeitten kanssa?
Tämä kai selittää sen kuinka aina kun on tapahtunut huomiota herättänyt väkivaltarikos kuten vaikkapa kouluammuskelut, hyökkää julkisuuteen iso lauma "asiantuntijoita" selittämään kuinka taas "lasten pahoinvointi on lisääntynyt" ja muita psykofraaseja. Vieläpä aina ne samat. Psykofraasithan tulevat julkisuuteen ryöppyinä, usein vielä ilman näkyvää syytä tai syy on aika kaukaa haettu. Koulusurmissa "asiantuntijat" etsivät aasinsillan lastenpsykiatriaan vaikka molemmissa tapauksissa ammuskelija oli täysi-ikäinen.
Eikä maksettuja lausunnonantajia ole pelkästään "asiantuntijat" vaan kyllä myös politiikot ovat päästäneet julkisuuteen psykofraaseja, seuraappa mitä tahansa vaaliväittelyä viime vuosilta. Vaalirahoittajiksi on ilmennyt niinkin poliittisia tahoja kuten kukkaisrahastoja ja eläkelaitoksia. Miten on? Pääosa kansanedustajista on entisiä virkamiehiä, monet sosiaali- ja mielenterveysalalta.
Lääketeollisuus ei liene ainut lausuntojen maksaja, silloinhan psykiatria tuntisi ainoastaan psyykelääkkeet. Lausuntorahaa tulee luulisi tulevan myös kaikenlaisilta sosiaalisäätiöiltä, joilla on yhteyksiä mielisairaaloihin, sosiaalilaitoksiin ja psykoterapian järjestäjiin. Monet lastensuojelujärjestöt suorastaan kylpevät rahassa mutta eipä näy kenttätyössä rahasta hännän päätäkään. Mihinkähän rahat menevät?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)