Valhe, emävalhe, tilasto

Tilastot ovat propagandassa oma totuudenvääristelykeinonsa. Tilastoihin luotetaan sokeasti koska ne sisältävät lukuja. Maallikot pitävät lukuja tarkkoina, luotettavina ja puolueettomina; sanovat "tietysti se on noin kun kerran laskutoimitukset on tehty oikein". Ei tiedetä ja ymmärretä mihin käytetyt luvut perustuvat. Tilastointitapa, otoksen koko ja otoksen edustavuus olisi hyvä tutkia. Tilastointi soveltuu lähinnä usein tapahtuvien tapahtumien tutkimiseen, harvinaisten tapahtumien tilastointiin vaikuttaa liiaksi yksittäisen tapauksen vaikutus. Useimmissa tapauksissa ei ole olemassa yhtä ainutta ehdottoman oikeaa tapaa tilastoida jotain asiaa. Törkeinpiä tapoja luoda tilastoharha on muuttaa tilastointitapaa kesken tarkastelujakson mainitsematta siitä tuloksessa. Varsin usein vallitsee ristiriita tilastointitavan ja suuren yleisön olettaman tilastointitavan välillä.

Sanonnan mukaan: "Valhe, emävalhe, tilasto". Tietysti tilastoilla on oikeinkäytettynä hyvätkin puolensa, ne kertovat laajasta ja kirjavasta tietomassasta muutaman selkeän tunnusluvun eli näyttävät metsän puilta. Tilastollista analyysiä käytetään liian usein aivan vääriin tarkoituksiin. Tilastot ovat parhaimmillaan kun tutkitaan asioita joita voi ilmaista numeroin. Fysiikan suureita (lämpötila, pituus, paino, aika jne.) tai talouden numeroita eli rahaa on helppoa ja luotettavaa mitata numeroin. (Henkirikos-)tilastoihin olisikin hyvä viitata kun sosiaalidosentit lietsovat yleistä joukkohysteriaan nostamalla esiin yksittäistapaus ja tekemällä siitä yleistys, esimerkkinä tällä vuosikymmenellä tapahtuneet huomiota herättäneet henkirikokset.

Galluppien eli mielipidetilastojen epäluotettavuus johtuu johdattelevista kysymyksistä ja haastateltavien ailahtavuudesta. Ihminen voi muuttaa mielipidettään jopa kolmasti sekunnissa. Gallupin tulokset voi myös ymmärtää väärin. Vaikka gallupin mukaan ihmiset tuntevat turvattomuutta lisääntyneen väkivallan vuoksi se ei tarkoita sitä että heillä olisi syytä tunteta turvattomuutta väkivallan vuoksi tai että väkivalta olisi lisääntynyt vaikka gallupin julkaisemisella ehkä yritetään rohkaista ihmisiä puhumaan peloistaan julkisesti jotta turvattomuuden tunne lisääntyisi jotta taas psykosektori voisi vaatia lisää määrärahoja. Ihmisillä on taipumus välttää kylähullun leimaa myötäilemällä "yleistä" mielipidettä.

Mielenterveystilastot ovat noin yleisesti ottaen ongelmallisia. Ihmisen mielentilaa on mahdotonta mitata numeroin tarkasti ja niin että numerot kertoisivat vain kohteestaan eikä havainnoitsijasta. Psykiatrian tilastot kertovat luotettavasti lähinnä sairaansijojen, erilaisten diagnoosien yms. lukumäärän. Psykiatriset tilastot väestön mielentilasta ja mielenterveydestä ovat siten varsin epäluotettavia. Törkeimmissä tapauksissa tilasto on tekaistu osittain tai jopa kokonaan.

Vaikka tieteellinen ja tieteelliseltä vaikuttava tutkimus ei olekaan niin luotettavaa kuin maallikot luulevat, ei tiedettä pidä korvata epätieteellisellä ns. kahvinporotutkimuksella. Kaikilla lausunnonantajilla on omat motiivinsa lausunnoilleen ja sidosryhmänsä joista he ovat riippuvaisia. Kaikkiin kysymyksiin vain ei ole olemassakaan niin luotettavia, selkeitä ja yksinkertaisia vastauksia kuin maallikot kaipaavat. Ei auta muuta kuin käyttää omaa arviointikykyään, niin vaikeaa kuin se onkin.