keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Vanhukset ovat rahasampo kunnille

Laitoksissa on liikaa vanhuksia hoitajaan kohden, sanotaan Lääninhallitusten raporteissa. Mutta se ei johdu siitä että hoitajia tai laitospaikkoja olisi liian vähän vaan siitä että laitoksiin otetaan liikaa vanhuksia.

Liekö kyse siitä että kunta saa jokaista laitoshoidossa olevaa vanhusta kohden huomattavat valtionosuudet. Kotona omin voimin seisovasta vanhuksesta kunta ei saa mitään. Valtionosuus on kunnan valtiolta saama tukiainen eli rahasumma jonka kunta saa jokaista hoitopäivää tms. kohti. Valtionosuudet eivät ole läheskään aina korvamerkittyjä eli kunta voi käyttää ne muuhunkin kuin alkuperäiseen tarkoitukseen. Valtionosuuksien osuus kunnan tuloista on usein jopa yli puolet, loput tulee lähinnä kunnallisverotuksella. Nyt Eduskunta on antamassa lisää määrärahoja vanhuslaitoksille. Kaikki valtion raha menee kunnille valtionosuuksina sillä vanhustenhoito on kunnan asia. Asia on tuttu asiasta päättäville kansanedustajille ja ministereille ovathan he useimmiten tulleet politiikkaan kuntien kautta.

Hoidon toteuttaa joko kunta itse, kuntainliitto tai yksityinen mutta kunta maksaa ne samat kulut ja saa ne samat valtionosuudet. Kun hoidon toteuttaa yksityinen yritys, on se rahasampo myös omistajilleen. Kunnan virkamiehiä koskevat palkkataulukot mutta liikevoitolle ei ole teoreettista ylärajaa. Sosiaalitoimea ei koske samat kilpailutussäännöt kuin muita aloja. Yksityisen laitoksen (yrityksen) rahankäytön valvonta on omistajien asia. Tämä taas helpottaa esim. vaalirahoituksen antamista.

Onko mitään hoitojonoja olemassakaan? Jos sossu päättää että joku vanhus lähtee laitokseen, niin vanhus lähtee vaikka alta aikayksikön ja toisaalta jos sossu päättää että joku vanhus ei saa laitospaikkaa niin vanhus ei saa hoitopaikkaa vaikka jonottaisi sata vuotta, siitä yksinkertaisesta syystä että vanhus on jonossa joka ei etene.

Olipa laitoksen määrällinen kyky hoitaa vanhuksia mikä tahansa niin sen määrän päälle tulee aina se x prosenttia ylimääräisiä vanhuksia. Liiallinen hoitopaikkojen määrä johtaa siihen että laitokseen laitetaan täysin toimintakykyisiä vanhuksia vaikka ihan pelkän asunto-ongelman vuoksi, esim. ei voinut jäädä entiseen asuntoonsa tulipalon vuoksi.

Tämäntapainen kapasiteettiongelma on yleinen muissakin laitoksissa.

Virkailijoille ei ole oikeaa ja väärää on vain systeemi ja sen pitää pyöriä ja se ei pyöri ellei laitoksiin saada riittävää määrää vanhuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti