Vuosikymmen päättyi todella ikävästi kun kolmiodraama johti viiteen murhaan ja itsemurhaan Espoon Leppävaarassa sijaisevassa kauppakeskus Sellossa. Poikkeuksellista on tapauksen laajuus, yleensä tekijä surmaa exänsä, joskus kilpakosijan (tai sellaiseksi oletetun) ja joskus itsensä. Yleensä muita ei surmata.
Anna Karismo kommentoi asiaa tuoreeltaan (HS 2.1.10 sivu A5) sanoen väkivaltaa silmittömäksi ja rinnasti tapauksen Myyrmanniin, Jokelaan ja Kauhajokeen. Miten niin silmitöntä? Laukaukset olivat tarkoin tähdättyjä. Karismo kai yrittää tapauksen avulla taas kerran todistaa että jokainen pusikko on täynnä vaarallisia hulluja ja että vain psykosektori voi meidät pelastaa. Maalaa uhkakuva ja hyökkää sitä vastaan niin saat ihmiset puolellesi. Vaikka totuus sitten myöhemmin tuleekin ilmi, on muistijälki jo syntynyt ja Karismon kirjoitus siten tehnyt tehtävänsä.
Tuskimpa Ibrahim Skhupolli omasi hullun papereita. Ei tuon tyyppinen mies ole mikään tyypillinen psykologin (yleensä nainen) edessä ruikuttaja: macho, väkivaltainen taparikollinen, sodan käynyt, ilmeisesti sovinisti ja hyvin tarkka kunniastaan. Mt-potilaalla kun on vain himmeät muistot omasta kunniastaan. Miten ihmeessä laajan seurapiirin omaavaa voi pakottaa mt-hoidon asiakkaaksi? Jos surmattu ex-vaimo M.P. olisi yrittänyt saada Skhupollia hoitoon, olisivat lehdet aivan varmasti julkaisseet asian isoin kirjaimin. Tuskin edes harkitsi, vaan haki ja sai lähestymiskiellon. Skhupolli oli korkeintaan toimeentulotukiasiakas.
Ensimmäiset sosiaalidosenttien lausunnot sanoivat ampujan olevan "pelokas poika". Aika harva on niin kylmäverinen että pystyy noin vain ampumaan neljä ihmistä keskellä vilkasta kauppakeskusta ja poistumaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilmeisesti 43-vuotiaan pojuttelulla pyrittiin rinnastamaan hänet "pahoinvoivaan nuorisoon".
Tähänastinen huippu oli kun poliisiylijohtaja Mikko Paateron suulla sanottiin että varhaisen puuttumisen periaate olisi estänyt tapahtuman. Saman hokeman lienee sanonut Salli Saari ja varmaan moni muukin, en millään ehdi lukea kaikkia artikkeleita. Lienee jonkin psykologin keksimä. Varhaisella puuttumisella tarkoitetaan kasvatuksellisista syistä tapahtuvaa huostaanottoa ja muita lastensuojelutoimenpiteitä.
Taas nähtiin että asiantuntijan julkista roolia ei saada kokemuksella, viisaudella eikä tiedoilla vaan pelkällä poliittisella korrektiudella ja sopivalla habituksella. Ammuskelusta epäillyn henkilöllisyys oli poliisin tiedossa heti alusta asti. Ollessaan ikänsä puolesta huostaanotettavissa ammuskelija eli muilla mailla vierahilla ja tuli Suomeen vasta 24-vuotiaana.
Mutta sehän on vain pelkkä sivuseikka, taas saatiin yksi ihminen pakkolokeroitua johonkin psykologisen hokeman mukaiseen määritelmään. Julkinen pakkolokerointi on yleinen käytäntö kaikissa huomioita saaneissa väkivaltarikoksissa. Pakkolokerointia seuraa selittely kuinka "henkinen pahoinvointi" on taas lisääntynyt. Näin se holhouskoneisto hyödyntää tapausta omassa propagandassaan. Älyllinen epärehellisyys on sitä luokkaa että ihmettelen miksi oppineisto moiseen alentuu.
Luultavasti tapauksen johdosta perustetaan komitea pohtimaan mitä tapauksesta voisi oppia. Komitea taas istuu kuukausitolkulla. Mietinnön sisältö on ennalta helppo arvata: ympäripyöreitä ja kuluneita fraaseja jotka eivät loukkaa ketään vallanpitäjää. Näin siksi että komitean jäsenet on valittu poliittisin mandaatein, haluavat jatkossakin poliittisen uransa etenevän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti