Nyt kun lukijatkin ovat alkaneet pyytää yhteydenottoja niin on aiheellista vähän kertoa siitä millainen olen ja millaisilla säännöillä minun kanssa pelataan.
Olen kyllä sitä mieltä että kontaktit samanmielisiin ovat erityisesti valveutuneelle kansalaiselle tärkeitä, mutta en kovin mielelläni matkusta sen vuoksi mihinkään, varsinkaan toiselle puolen Suomea. Yhteistyövastaisuus kun ei useinkaan näy mitenkään päällepäin ja huijarit ovat ihmeen taitavia suustaan.
En ole mikään "hienå" ihminen eikä ole myöskään ihmiset ympärilläni. Valta, maine ja yhteiskunnallinen arvostus on arvotonta jos ne on hankittu kyseenalaisin keinoin ja niitä käytetään väärin. Maine ja arvostus kun on aina jostain lähtevää, ketkä arvostavat ja miksi. Hyviä huonoja esimerkkejä on hyvin paljon julkishallinnossa.
Ei siinä mitään että on köyhä mutta saamattomia valittajia/selittäjiä en suvaitse. Rikkaudetkin voivat olla perittyjä tai huijattuja. Minulle riittää että on kuta kuinkin ja suurin piirtein normaalilla järjellä varustettu asiallinen kunnon ihminen, ei tarvitse olla eikä esittää mitään maata kaatavaa missään suhteessa. Ymmärrän kyllä realiteetit ja samaa vaadin muiltakin, kenenkään ei siis tarvitse luvata mitään mahdotonta. Tapanani on arvioida ihmisiä tekojensa mukaan, ei sen perusteella mitä joku kaikkitietävä viranomainen on hänestä sattunut sanomaan.
En ole julkisuustyrkky. En tee toimittajilla ja julkisuudella yhtikäs mitään. Asia kyllä itse kantaa niin pitkälle kuin kantaa, jos on kantaakseen. Minun kanavani on internet, minulla ei siis ole mitään tarvetta olla hattu kourassa toimittajan edessä. Kaipaan tuloksia, en tyhjiä lupauksia. Mikään ei estä toimittajia paljastamasta yhteiskunnan rikoksia ja valheita. Minusta oleellista on että lukijat saavat vastapainoa systeemin syöttämälle sosialiseeraamiselle, oleellista ei ole se kuka sen antaa.
Osaan kyllä olla kärsivällinen ja kovapintainenkin sekä karsastan hiustenhalkomista, kanssani tulee kyllä toimeen hyvinkin erilaiset ihmiset kunhan eivät ala pelleilemään. En kuitenkaan vaadi mitään erikoiskohtelua, sehän on itsensä alentamista.
torstai 24. joulukuuta 2009
lauantai 12. joulukuuta 2009
Lapsi ja itsemääräämisoikeus
Elämässä -lehti (ent.Kelan Sanomat) kertoi viime numerossaan (4/09 sivu 12) lapsen itsemääräämisoikeudesta. Artikkelissa yllytettiin huomioimaan lapsen mielipide mm. vetoamalla YK:n lasten oikeuksien julistukseen.
Ei olisi voinut tuollainen mielipide tulla huonommasta suunnasta kuin Elämässä-lehti. Miten ihmeessä yhteiskunta voisi pitää lasta täysivaltaisena tai edes osittain oikeustoimikelpoisena kun täysi-ikäiselläkin on täysi työ todistella olevansa täysipäinen? Ne viranomaistahot (koulu, sosiaali, terveys ym.) jotka käsittelevät lapsen asioita ovat pääosin syvässä uskossa psykologiaan jo virkansa puolesta. Psykologiaan uskovat kun pitävät itseään jotenkin muita parempina ja muut taas ovat elukoita tai ei ainakaan yhtä hyvinä kuin he itse.
Pääosa isoista ihmisistä (jotenkin vierastan tuota aikuinen-sanaa, kalskahtaa niin sosiaalivirastolle) kai tajuaa varsin hyvin että pieni lapsi ei voi eikä pidä ollakaan täysivaltainen. Kyseessä on siis silkka utopia. Tietenkään valtaa (oikeus vaikuttaa) ja puheoikeutta (oikeus tulla kuulluksi) ei pidä sekoittaa keskenään.
Onkohan tuon tekstin tarkoitus kosiskella ja/tai sumuttaa teini-ikäisiä joilla tunnetusti on paljon ja jyrkkiäkin mielipiteitä yhdestä ja toisesta asiasta. Hyvinkin mahdollista sillä tuossa iässä maailmankuva on vasta muodostumassa ja muodostumiseen pyritään vaikuttamaan ennen kuin karvas totuus paljastuu. Varsin halpahintaista kosiskelua vieläpä taholta joka pitää itseään niin erinomaisena. Teini-ikäinen ei ehkä vielä ole huomannut että mielipiteet ja näkemykset ovat tässä maailmassa niukkuustavaraa vain aniharvoin.
Mutta kun lukee lyhyen tekstin tarkkaan huomaa kohdan "Kasvattajan vastuu säilyy aikuisella." Oikeastaan se vesittää koko tekstin sillä valta ja vastuu kuuluu yhteen. Aikuinen käsitteellä ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä iän kanssa sillä jopa vanhuksille puhutaan leperrellen kuin pikkulapselle. Aikuisella tarkoitetaan kai likimain psykokulttuurisen valtaeliitin jäsentä, mikä onkin varsin häilyvä käsite.
Kyse ei ole pelkästä lehtiartikkelista vaan laajemmasta ilmiöstä koko hallinnossa. Suomen perustuslain 2.luvun 6. pykälässä sanotaan "Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti." Kukahan sen kehitystason sitten määrittelee ja miten? Niimpä.
Sosiaalisysteemin "täysivaltainen lapsi" -käsitteellä kaiketi pyritään piilottautumaan lapsen selän taakse kun ollaan tekemässä vaikeita päätöksiä ja toisaalta kyse on eräänlaisesta johtamistavasta jolla päätös "myydään" lapselle, pientä lasta on helppo johdatella, mutta jos se myyminen ei onnistu, lapsen tahdon ylin jyrätään suoraan. Onhan se myös tehokas keino ohittaa lapsen vanhemmat lasta koskevassa päätöksenteossa, esimerkkinä taannoinen ihmiskoelakiesitys.
Ei olisi voinut tuollainen mielipide tulla huonommasta suunnasta kuin Elämässä-lehti. Miten ihmeessä yhteiskunta voisi pitää lasta täysivaltaisena tai edes osittain oikeustoimikelpoisena kun täysi-ikäiselläkin on täysi työ todistella olevansa täysipäinen? Ne viranomaistahot (koulu, sosiaali, terveys ym.) jotka käsittelevät lapsen asioita ovat pääosin syvässä uskossa psykologiaan jo virkansa puolesta. Psykologiaan uskovat kun pitävät itseään jotenkin muita parempina ja muut taas ovat elukoita tai ei ainakaan yhtä hyvinä kuin he itse.
Pääosa isoista ihmisistä (jotenkin vierastan tuota aikuinen-sanaa, kalskahtaa niin sosiaalivirastolle) kai tajuaa varsin hyvin että pieni lapsi ei voi eikä pidä ollakaan täysivaltainen. Kyseessä on siis silkka utopia. Tietenkään valtaa (oikeus vaikuttaa) ja puheoikeutta (oikeus tulla kuulluksi) ei pidä sekoittaa keskenään.
Onkohan tuon tekstin tarkoitus kosiskella ja/tai sumuttaa teini-ikäisiä joilla tunnetusti on paljon ja jyrkkiäkin mielipiteitä yhdestä ja toisesta asiasta. Hyvinkin mahdollista sillä tuossa iässä maailmankuva on vasta muodostumassa ja muodostumiseen pyritään vaikuttamaan ennen kuin karvas totuus paljastuu. Varsin halpahintaista kosiskelua vieläpä taholta joka pitää itseään niin erinomaisena. Teini-ikäinen ei ehkä vielä ole huomannut että mielipiteet ja näkemykset ovat tässä maailmassa niukkuustavaraa vain aniharvoin.
Mutta kun lukee lyhyen tekstin tarkkaan huomaa kohdan "Kasvattajan vastuu säilyy aikuisella." Oikeastaan se vesittää koko tekstin sillä valta ja vastuu kuuluu yhteen. Aikuinen käsitteellä ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä iän kanssa sillä jopa vanhuksille puhutaan leperrellen kuin pikkulapselle. Aikuisella tarkoitetaan kai likimain psykokulttuurisen valtaeliitin jäsentä, mikä onkin varsin häilyvä käsite.
Kyse ei ole pelkästä lehtiartikkelista vaan laajemmasta ilmiöstä koko hallinnossa. Suomen perustuslain 2.luvun 6. pykälässä sanotaan "Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti." Kukahan sen kehitystason sitten määrittelee ja miten? Niimpä.
Sosiaalisysteemin "täysivaltainen lapsi" -käsitteellä kaiketi pyritään piilottautumaan lapsen selän taakse kun ollaan tekemässä vaikeita päätöksiä ja toisaalta kyse on eräänlaisesta johtamistavasta jolla päätös "myydään" lapselle, pientä lasta on helppo johdatella, mutta jos se myyminen ei onnistu, lapsen tahdon ylin jyrätään suoraan. Onhan se myös tehokas keino ohittaa lapsen vanhemmat lasta koskevassa päätöksenteossa, esimerkkinä taannoinen ihmiskoelakiesitys.
torstai 26. marraskuuta 2009
Tytöt ja itsetuhoisuus
Sosiaalidosenttien vuosikausia toistaman hokeman mukaan tyttöjen itsetuhoisuus on yleinen ja kokoajan kasvava ongelma. Itsetuhoisuudella tarkoitetaan itsemurhia ja viiltelyä.
Miten ihmeessä edes lievä itsetuhoisuus voisi olla yleinen ja kasvava ongelma jos kerran itsemurhat eivät? Itsetuhoisuus on käsitekummajainen. Itsemurhalla paetaan jotain mutta miten viiltelyllä voi mitään paeta? Ihmisellähän on itsesuojeluvaisto.
Mistähän tuo viiltelyhokema on oikein lähtöisin? Tekevälle sattuu. Mitenkähän ihmisen pitäisi elää jotta ei saisi eläessään yhtäkään haavaa ihoonsa? Onko sosialidosentilla käynyt mielessä että nuori tyttö on tarkka ulkonäöstään, pienikin ei-toivottu nyppy iholla on iso juttu, nyppyä poistaessa ollaan valmiit näkemään vaivaa ja kipua ja ottamaan riskejä. Ilmiö on ikivanha, ei siis minkään lehden tai yrityksen keksintö, vaikka kylläkin kaupallisesti hyödynnetty. Harvassa ovat ne ihmisen tarpeet joita ei joskus olisi kaupallistettu.
Tilastokeskuksen julkaisemat
itsemurhatilastot puhuvat puolestaan. (Sivu 18)
Naisten (kaiken ikäiset) itsemurhaluvut ovat kuitenkin pysyneet tarkastelujaksona (1970 - 2006) jokseenkin vakiona: 200 - 300 tapausta vuodessa. Se siitä yleisyydestä. Toisekseen eniten itsemurhia naisista tekevät keski-ikäiset eli 40 - 60 vuotiaat, nuoret ikäluokat vain hyvin vähän. Nuorten ikäluokkien (10 - 29) itsemurhakuolleisuus on pysynyt tarkastelujaksona (1997 - 2007) jokseenkin vakiona. Jos kerran 10 - 19 vuotiaat tytöt (noin 300 000 henkeä) tekevät vuosittain alle 20 itsemurhaa niin ikäryhmän itsemurhakuolleisuus on noin 0.006 %. Koko väestön kohdalla luvut ovat laskusuunnassa, noin tuhat itsemurhaa ja noin 0.02%.
Huomaatkaa että tilasto on julkaistu nimenomaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla. Sosiaalidosentit eivät siis joko osaa tai viitsi lukea tilastoista yhtikäs mitään tai sitten he levittävät virheellistä tietoa vastoin parempaa tietoaan eli valehtelevat. Miksi sitten toimittajat ottavat sosiaalidosentteja tv-ohjelmiensa studiovieraiksi asiantuntijan rooliin? Ilmeisesti tarkoitus on vain lietsoa hysteriaa tai sitten toimittajat eivät osaa, viitsi tai halua tehdä lähdekritiikkiä "asiantuntijoiden" suhteen, pelkkä sopiva habitus riittää. Mainitsemani tilastot eivät ole minkään luokan salaisuuksia vaan ihan julkista ja helposti saatavilla olevaa tietoa. Psykokultilla on siis tapana toistaa kuulemaansa kuin papukaija ilman että harjottaisi lähde- ja itsekritiikkiä.
Syytä olisi.
Miten ihmeessä edes lievä itsetuhoisuus voisi olla yleinen ja kasvava ongelma jos kerran itsemurhat eivät? Itsetuhoisuus on käsitekummajainen. Itsemurhalla paetaan jotain mutta miten viiltelyllä voi mitään paeta? Ihmisellähän on itsesuojeluvaisto.
Mistähän tuo viiltelyhokema on oikein lähtöisin? Tekevälle sattuu. Mitenkähän ihmisen pitäisi elää jotta ei saisi eläessään yhtäkään haavaa ihoonsa? Onko sosialidosentilla käynyt mielessä että nuori tyttö on tarkka ulkonäöstään, pienikin ei-toivottu nyppy iholla on iso juttu, nyppyä poistaessa ollaan valmiit näkemään vaivaa ja kipua ja ottamaan riskejä. Ilmiö on ikivanha, ei siis minkään lehden tai yrityksen keksintö, vaikka kylläkin kaupallisesti hyödynnetty. Harvassa ovat ne ihmisen tarpeet joita ei joskus olisi kaupallistettu.
Tilastokeskuksen julkaisemat
itsemurhatilastot puhuvat puolestaan. (Sivu 18)
Naisten (kaiken ikäiset) itsemurhaluvut ovat kuitenkin pysyneet tarkastelujaksona (1970 - 2006) jokseenkin vakiona: 200 - 300 tapausta vuodessa. Se siitä yleisyydestä. Toisekseen eniten itsemurhia naisista tekevät keski-ikäiset eli 40 - 60 vuotiaat, nuoret ikäluokat vain hyvin vähän. Nuorten ikäluokkien (10 - 29) itsemurhakuolleisuus on pysynyt tarkastelujaksona (1997 - 2007) jokseenkin vakiona. Jos kerran 10 - 19 vuotiaat tytöt (noin 300 000 henkeä) tekevät vuosittain alle 20 itsemurhaa niin ikäryhmän itsemurhakuolleisuus on noin 0.006 %. Koko väestön kohdalla luvut ovat laskusuunnassa, noin tuhat itsemurhaa ja noin 0.02%.
Huomaatkaa että tilasto on julkaistu nimenomaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla. Sosiaalidosentit eivät siis joko osaa tai viitsi lukea tilastoista yhtikäs mitään tai sitten he levittävät virheellistä tietoa vastoin parempaa tietoaan eli valehtelevat. Miksi sitten toimittajat ottavat sosiaalidosentteja tv-ohjelmiensa studiovieraiksi asiantuntijan rooliin? Ilmeisesti tarkoitus on vain lietsoa hysteriaa tai sitten toimittajat eivät osaa, viitsi tai halua tehdä lähdekritiikkiä "asiantuntijoiden" suhteen, pelkkä sopiva habitus riittää. Mainitsemani tilastot eivät ole minkään luokan salaisuuksia vaan ihan julkista ja helposti saatavilla olevaa tietoa. Psykokultilla on siis tapana toistaa kuulemaansa kuin papukaija ilman että harjottaisi lähde- ja itsekritiikkiä.
Syytä olisi.
torstai 12. marraskuuta 2009
Lapsia ihmiskokeisiin?
Lapsiin kohdistuvia lääketieteellisiä kokeita koskevaa lainsäädäntöä ollaan muuttamassa. Lakiesitys sallisi kokeet ilman vanhempien suostumusta.
"Uudistus mahdollistaa myös alle 15-vuotiaisiin kohdistuvan tutkimuksen toteuttamisen ilman huoltajan erillistä suostumusta tai informointia silloin, kun lapsi kykenee ymmärtämään tutkimuksen ja tutkimustoimenpiteen merkityksen. Asiaa on arvioitava lapsen ja hänen kehitystasonsa sekä tutkimushankkeen kannalta. Arvioon vaikuttaisi paitsi lapsen ikä ja kehitystaso myös hänellä oleva sairaus sekä tutkimuksen laatu." (lakiesitys sivu 16 pykälä 8)
Muistin juuri tv-ohjelman helmikuulta 1999 (Neljän valtakunta, Nelonen) jossa toimittaja paheksui muuan järjestöä siitä että tämä järjestö kehoitti vanhempia kieltäytymään antamasta suostumustaan alaikäisen lapsensa lääketieteellisiin kokeisiin lastenpsykiatriassa. Julkinen rummutus asian tiimoilta on jatkunut jo pitkään. Vuonna 1998 valiteltiin että sairaalat potevat tietopulaa koskien lasten lääkintää (ajankohtaisohjelma 4U Nelonen).
Minusta lääketieteelliset kokeet ihmisellä on ilman ruusunpunaa sanottuna ihmiskokeita. Hyi kamala.
Nyt ei ole kyse LASTEN lääkinnästä vaan ihmiskokeista ylipäätään. Ne kokeet ei onnistu ilman ihmisiä. Toki kokeita on tehty ennenkin, lääketehtailla on joukko täysi-ikäisiä vapaaehtoisia koekaniineja testaamassa uusia tuotteita, sanoivat saavansa jonkinlaisen rahallisen korvauksen joka on sovittu salaisuudeksi.
Nyt siis täysi-ikäisiä koekaniineja ollaan korvaamassa alaikäisillä. Onhan lapselta helpompi saada suostumus moiseen ja taitaa tulla halvemmaksikin. Luultavasti ihmiskokeet on tarkoitus toteuttaa laitoksissa, erityisesti lastenpsykiatriassa. Tähän suuntaan viittaa lakialoitteen kohta "kehitystasosta" (tarkoittaa samanmielisyyttä psykologin kanssa).
Eikö kaikki mielisairaat sitten olekaan oikeustoimikelvottomia? Ei näytä olevan. Jos kerran oikeuspsykiatrian (vankimielisairaalan) potilaat ovat oikeustoimikelpoisia tämän asian suhteen niin miksei sitten lapsipotilaatkin (alle 15 vuotiaat). Oikeuspsykiatrian potilas "on määrätty oikeuspsykiatriseen hoitoon rikosoikeudellisen seuraamuksen sijasta mielisairaudesta johtuvan syyntakeettomuuden vuoksi." ... "Yleensä oikeuspsykiatriset potilaat eivät ole siten vajaakykyisiä, että tutkimusta koskeva suostumus pitäisi pyytää heidän lähiomaiseltaan, läheiseltään tai lailliselta edustajaltaan." (lakiesitys sivu 17 pykälä 10)
Toisinkuin oikeuspsykiatriassa, lastenpsykiatriassa lapsi voi olla sairaalassa pitkiäkin aikoja ilman diagnoosia siis pelkästään tutkimuksissa.
Lakiesityksen yksi tarkoitus on siis yksinkertaistaa ihmiskoelupakäytäntöä siten että lapsen saisi kokeeseen niin ettei enää tarvitsisi kiristää vanhempia huostaanotolla suostumuksen saamiseksi. Lakiesityksen taustalla on lääketeollisuuden, erityisesti psyykelääketeollisuuden voimakas kasvu viime vuosina.
Lakiesitys. Viitatut kohdat löytyvät sivulta 17 pykälistä 8 ja 10.
"Uudistus mahdollistaa myös alle 15-vuotiaisiin kohdistuvan tutkimuksen toteuttamisen ilman huoltajan erillistä suostumusta tai informointia silloin, kun lapsi kykenee ymmärtämään tutkimuksen ja tutkimustoimenpiteen merkityksen. Asiaa on arvioitava lapsen ja hänen kehitystasonsa sekä tutkimushankkeen kannalta. Arvioon vaikuttaisi paitsi lapsen ikä ja kehitystaso myös hänellä oleva sairaus sekä tutkimuksen laatu." (lakiesitys sivu 16 pykälä 8)
Muistin juuri tv-ohjelman helmikuulta 1999 (Neljän valtakunta, Nelonen) jossa toimittaja paheksui muuan järjestöä siitä että tämä järjestö kehoitti vanhempia kieltäytymään antamasta suostumustaan alaikäisen lapsensa lääketieteellisiin kokeisiin lastenpsykiatriassa. Julkinen rummutus asian tiimoilta on jatkunut jo pitkään. Vuonna 1998 valiteltiin että sairaalat potevat tietopulaa koskien lasten lääkintää (ajankohtaisohjelma 4U Nelonen).
Minusta lääketieteelliset kokeet ihmisellä on ilman ruusunpunaa sanottuna ihmiskokeita. Hyi kamala.
Nyt ei ole kyse LASTEN lääkinnästä vaan ihmiskokeista ylipäätään. Ne kokeet ei onnistu ilman ihmisiä. Toki kokeita on tehty ennenkin, lääketehtailla on joukko täysi-ikäisiä vapaaehtoisia koekaniineja testaamassa uusia tuotteita, sanoivat saavansa jonkinlaisen rahallisen korvauksen joka on sovittu salaisuudeksi.
Nyt siis täysi-ikäisiä koekaniineja ollaan korvaamassa alaikäisillä. Onhan lapselta helpompi saada suostumus moiseen ja taitaa tulla halvemmaksikin. Luultavasti ihmiskokeet on tarkoitus toteuttaa laitoksissa, erityisesti lastenpsykiatriassa. Tähän suuntaan viittaa lakialoitteen kohta "kehitystasosta" (tarkoittaa samanmielisyyttä psykologin kanssa).
Eikö kaikki mielisairaat sitten olekaan oikeustoimikelvottomia? Ei näytä olevan. Jos kerran oikeuspsykiatrian (vankimielisairaalan) potilaat ovat oikeustoimikelpoisia tämän asian suhteen niin miksei sitten lapsipotilaatkin (alle 15 vuotiaat). Oikeuspsykiatrian potilas "on määrätty oikeuspsykiatriseen hoitoon rikosoikeudellisen seuraamuksen sijasta mielisairaudesta johtuvan syyntakeettomuuden vuoksi." ... "Yleensä oikeuspsykiatriset potilaat eivät ole siten vajaakykyisiä, että tutkimusta koskeva suostumus pitäisi pyytää heidän lähiomaiseltaan, läheiseltään tai lailliselta edustajaltaan." (lakiesitys sivu 17 pykälä 10)
Toisinkuin oikeuspsykiatriassa, lastenpsykiatriassa lapsi voi olla sairaalassa pitkiäkin aikoja ilman diagnoosia siis pelkästään tutkimuksissa.
Lakiesityksen yksi tarkoitus on siis yksinkertaistaa ihmiskoelupakäytäntöä siten että lapsen saisi kokeeseen niin ettei enää tarvitsisi kiristää vanhempia huostaanotolla suostumuksen saamiseksi. Lakiesityksen taustalla on lääketeollisuuden, erityisesti psyykelääketeollisuuden voimakas kasvu viime vuosina.
Lakiesitys. Viitatut kohdat löytyvät sivulta 17 pykälistä 8 ja 10.
tiistai 10. marraskuuta 2009
Kuollut systeemin luvalla
Vanhemmat ikäluokat varmaankin muistavat vielä keskiolutpullon kyljestä tekstin: "Valmistettu alkon luvalla". Juopottelu oli pahasta paitsi jos se tapahtui alkon kontrollissa. Pikkutarkasta ja niuhottavasta kontrollista huolimatta silloinen alkoholin käyttö oli noin yleisesti ottaen agressiivista ja häiritsevää. Häiriöitä pyrittiin estämään kontrollilla mutta usein tulos oli päinvastainen. Alkoholi on ollut keskuudessamme iät ja ajat, siitä on kieltämättä omat haittansa ja häiriönsä. Kukaan ei kuitenkaan käytä alkoholia turvaamaan omaa keskeytymätöntä häiriön tuotantoaan.
Nyt kuolemasta ollaan tekemässä samanlainen vallankäytön väline, tosin voimakkaampi sillä päätös elämästä ja kuolemasta on suurinta mahdollista vallankäyttöä yksilöä kohtaan.
Nyt armokuolemaa ollaan laillistamassa. Asiaan liittyy pieni mutta: Suuri osa mahdollisesta kohderyhmästä eli laitosasukeista ei ole täysvaltaisia kansalaisia. Kuka silloin tekee päätöksen? Ilmeisesti edunvalvoja tai muu viranomainen linjanaan "potilaan etu" joka voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.
Aina kun joku avohoitopotilas, vanhus tai muuten sosiaalisysteemin leimaama kuolee laitoksen ulkopuolella, on se sosiaalidosentin mukaan heitteillejättö tai muuten skandaali joka muka todistaa laitospaikkojen puutteen. Lääketieteen mukaan elämä on kuolemaan johtava sairaus. Tätä sairautta sitten pyritään hoitamaan laitoksessa pois mutta usein laitoshoito vain jouduttaa kuolemaa ja vie elämänlaadun.
Eikö ihmisillä olekaan lupaa kuolla? Sosiaalisysteemi siis markkinoi palvelujaan sillä että se tekee toimenpiteitten kohteista kuolemattomia kunhan vain sosiaalisysteemi saa äärettömät resurssit. Ovela keino kupata verorahoja ihmisten tyhmyyteen vetoamalla.
Nykyihmiselle kuolema on niin vieras asia ettei hän osaa suhtautua siihen järkevästi. Eihän nyt kuolemantapauksesta (varsinkaan vanhan tai sairaan) kannata tehdä noin suurta syyllisyydentuntoista numeroa. Kuolema on osa elämää. Elämän lainalaisuudet pysyvät voimassa onpa yhteiskunta missä tilassa tahansa.
Mutta jos kuolemantapaus sattui laitoksessa, siis sosiaalisysteemin kontrollissa, siitä ollaan hiljaa vaikka siihen liittyisi selvä rikosepäily, näinhän kävi insuliinisurmien kohdalla. Eipä ollut sosiaalidosentteja julkilausumia antamassa vaikka yleensä nämä haaskalinnut ovat heti paikalla kun veri roiskuu.
Siis kuollakaan ei saa enää ilman sosiaalisysteemin kontrollia.
Nyt kuolemasta ollaan tekemässä samanlainen vallankäytön väline, tosin voimakkaampi sillä päätös elämästä ja kuolemasta on suurinta mahdollista vallankäyttöä yksilöä kohtaan.
Nyt armokuolemaa ollaan laillistamassa. Asiaan liittyy pieni mutta: Suuri osa mahdollisesta kohderyhmästä eli laitosasukeista ei ole täysvaltaisia kansalaisia. Kuka silloin tekee päätöksen? Ilmeisesti edunvalvoja tai muu viranomainen linjanaan "potilaan etu" joka voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.
Aina kun joku avohoitopotilas, vanhus tai muuten sosiaalisysteemin leimaama kuolee laitoksen ulkopuolella, on se sosiaalidosentin mukaan heitteillejättö tai muuten skandaali joka muka todistaa laitospaikkojen puutteen. Lääketieteen mukaan elämä on kuolemaan johtava sairaus. Tätä sairautta sitten pyritään hoitamaan laitoksessa pois mutta usein laitoshoito vain jouduttaa kuolemaa ja vie elämänlaadun.
Eikö ihmisillä olekaan lupaa kuolla? Sosiaalisysteemi siis markkinoi palvelujaan sillä että se tekee toimenpiteitten kohteista kuolemattomia kunhan vain sosiaalisysteemi saa äärettömät resurssit. Ovela keino kupata verorahoja ihmisten tyhmyyteen vetoamalla.
Nykyihmiselle kuolema on niin vieras asia ettei hän osaa suhtautua siihen järkevästi. Eihän nyt kuolemantapauksesta (varsinkaan vanhan tai sairaan) kannata tehdä noin suurta syyllisyydentuntoista numeroa. Kuolema on osa elämää. Elämän lainalaisuudet pysyvät voimassa onpa yhteiskunta missä tilassa tahansa.
Mutta jos kuolemantapaus sattui laitoksessa, siis sosiaalisysteemin kontrollissa, siitä ollaan hiljaa vaikka siihen liittyisi selvä rikosepäily, näinhän kävi insuliinisurmien kohdalla. Eipä ollut sosiaalidosentteja julkilausumia antamassa vaikka yleensä nämä haaskalinnut ovat heti paikalla kun veri roiskuu.
Siis kuollakaan ei saa enää ilman sosiaalisysteemin kontrollia.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Miksi vanhus on äreä
Laitoksessa kaikkia vanhuksia kohdellaan tasan yhtä huonosti riippumatta heidän elämäntaipaleestaan. Vanhaintalo on lääketieteellinen laitos ja psykologiassa vanhukset kuuluvat leimattujen luokkaan, eli heitä "pitää" tarkastella tietynlaiset suomut silmillä. He eivät ole enää vuorineuvoksia tai linnakundeja vaan pelkkiä vanhuksia. Tämäkö on sitä laissa tarkoitettua vanhusten tasa-arvoa? Mitä mieltä itse olisit vastaavassa tilanteessa?
Vanhus on koko elämänsä ajan tottunut saamaan sosiaalisen ja yhteiskunnallisen asemansa mukaista kohtelua ja uskoo ansaitsevansa sitä myös vanhana. Nyt se kaikki hieno ura, ansiot ja meriitit onkin heitetty roskakoriin pelkällä kädenheilautuksella. Äreydellä yritetään saada korjausta asiaan. Kun hän ei sitä vaatimuksestaan huolimatta laitoksessa saakaan hän tuntee lopulta toivottomuutta ja alkaa kuihtua pois. Huonomuistisuus pahentaa ja pitkittää tilannetta. Osa vanhuksista tietää nämä epäkohdat ja vakavaraisimmat heistä ostavat palvelut omilla rahoillaan.
Vanhuuteen useimmiten liittyy sosiaalisen aseman lasku joka johtuu vanhuuden mukanaan tuomasta heikkoudesta. Sosiaalinen asema pitää aina ottaa, sitä ei koskaan anneta. Sosiaalitärähtänyt varsinkaan ei kovin helposti päästä vanhusta niskansa päälle. Ennen psykokulttuutia vanhus säilytti sosiaalisen asemansa melko pitkään.
Äreyttä pidetään vanhuksen omana ongelmana jota hoidetaan psyykelääkkein, mikä entisestään lisää syytä äreyteen. Raportin mukaan hoito ei ole hyvää, sanokoot tutkimukset mitä hyvänsä. Jos joidenkin mukaan hoidon epäkohdat ovat VAIN pelkkä sivuseikka niin mikä on sitten se pääasia? Kaikkitietämiseen perustuva vallankäyttökö?
Vanhus on koko elämänsä ajan tottunut saamaan sosiaalisen ja yhteiskunnallisen asemansa mukaista kohtelua ja uskoo ansaitsevansa sitä myös vanhana. Nyt se kaikki hieno ura, ansiot ja meriitit onkin heitetty roskakoriin pelkällä kädenheilautuksella. Äreydellä yritetään saada korjausta asiaan. Kun hän ei sitä vaatimuksestaan huolimatta laitoksessa saakaan hän tuntee lopulta toivottomuutta ja alkaa kuihtua pois. Huonomuistisuus pahentaa ja pitkittää tilannetta. Osa vanhuksista tietää nämä epäkohdat ja vakavaraisimmat heistä ostavat palvelut omilla rahoillaan.
Vanhuuteen useimmiten liittyy sosiaalisen aseman lasku joka johtuu vanhuuden mukanaan tuomasta heikkoudesta. Sosiaalinen asema pitää aina ottaa, sitä ei koskaan anneta. Sosiaalitärähtänyt varsinkaan ei kovin helposti päästä vanhusta niskansa päälle. Ennen psykokulttuutia vanhus säilytti sosiaalisen asemansa melko pitkään.
Äreyttä pidetään vanhuksen omana ongelmana jota hoidetaan psyykelääkkein, mikä entisestään lisää syytä äreyteen. Raportin mukaan hoito ei ole hyvää, sanokoot tutkimukset mitä hyvänsä. Jos joidenkin mukaan hoidon epäkohdat ovat VAIN pelkkä sivuseikka niin mikä on sitten se pääasia? Kaikkitietämiseen perustuva vallankäyttökö?
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)