Sosiaalidosenttien vuosikausia toistaman hokeman mukaan tyttöjen itsetuhoisuus on yleinen ja kokoajan kasvava ongelma. Itsetuhoisuudella tarkoitetaan itsemurhia ja viiltelyä.
Miten ihmeessä edes lievä itsetuhoisuus voisi olla yleinen ja kasvava ongelma jos kerran itsemurhat eivät? Itsetuhoisuus on käsitekummajainen. Itsemurhalla paetaan jotain mutta miten viiltelyllä voi mitään paeta? Ihmisellähän on itsesuojeluvaisto.
Mistähän tuo viiltelyhokema on oikein lähtöisin? Tekevälle sattuu. Mitenkähän ihmisen pitäisi elää jotta ei saisi eläessään yhtäkään haavaa ihoonsa? Onko sosialidosentilla käynyt mielessä että nuori tyttö on tarkka ulkonäöstään, pienikin ei-toivottu nyppy iholla on iso juttu, nyppyä poistaessa ollaan valmiit näkemään vaivaa ja kipua ja ottamaan riskejä. Ilmiö on ikivanha, ei siis minkään lehden tai yrityksen keksintö, vaikka kylläkin kaupallisesti hyödynnetty. Harvassa ovat ne ihmisen tarpeet joita ei joskus olisi kaupallistettu.
Tilastokeskuksen julkaisemat
itsemurhatilastot puhuvat puolestaan. (Sivu 18)
Naisten (kaiken ikäiset) itsemurhaluvut ovat kuitenkin pysyneet tarkastelujaksona (1970 - 2006) jokseenkin vakiona: 200 - 300 tapausta vuodessa. Se siitä yleisyydestä. Toisekseen eniten itsemurhia naisista tekevät keski-ikäiset eli 40 - 60 vuotiaat, nuoret ikäluokat vain hyvin vähän. Nuorten ikäluokkien (10 - 29) itsemurhakuolleisuus on pysynyt tarkastelujaksona (1997 - 2007) jokseenkin vakiona. Jos kerran 10 - 19 vuotiaat tytöt (noin 300 000 henkeä) tekevät vuosittain alle 20 itsemurhaa niin ikäryhmän itsemurhakuolleisuus on noin 0.006 %. Koko väestön kohdalla luvut ovat laskusuunnassa, noin tuhat itsemurhaa ja noin 0.02%.
Huomaatkaa että tilasto on julkaistu nimenomaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilla. Sosiaalidosentit eivät siis joko osaa tai viitsi lukea tilastoista yhtikäs mitään tai sitten he levittävät virheellistä tietoa vastoin parempaa tietoaan eli valehtelevat. Miksi sitten toimittajat ottavat sosiaalidosentteja tv-ohjelmiensa studiovieraiksi asiantuntijan rooliin? Ilmeisesti tarkoitus on vain lietsoa hysteriaa tai sitten toimittajat eivät osaa, viitsi tai halua tehdä lähdekritiikkiä "asiantuntijoiden" suhteen, pelkkä sopiva habitus riittää. Mainitsemani tilastot eivät ole minkään luokan salaisuuksia vaan ihan julkista ja helposti saatavilla olevaa tietoa. Psykokultilla on siis tapana toistaa kuulemaansa kuin papukaija ilman että harjottaisi lähde- ja itsekritiikkiä.
Syytä olisi.
torstai 26. marraskuuta 2009
torstai 12. marraskuuta 2009
Lapsia ihmiskokeisiin?
Lapsiin kohdistuvia lääketieteellisiä kokeita koskevaa lainsäädäntöä ollaan muuttamassa. Lakiesitys sallisi kokeet ilman vanhempien suostumusta.
"Uudistus mahdollistaa myös alle 15-vuotiaisiin kohdistuvan tutkimuksen toteuttamisen ilman huoltajan erillistä suostumusta tai informointia silloin, kun lapsi kykenee ymmärtämään tutkimuksen ja tutkimustoimenpiteen merkityksen. Asiaa on arvioitava lapsen ja hänen kehitystasonsa sekä tutkimushankkeen kannalta. Arvioon vaikuttaisi paitsi lapsen ikä ja kehitystaso myös hänellä oleva sairaus sekä tutkimuksen laatu." (lakiesitys sivu 16 pykälä 8)
Muistin juuri tv-ohjelman helmikuulta 1999 (Neljän valtakunta, Nelonen) jossa toimittaja paheksui muuan järjestöä siitä että tämä järjestö kehoitti vanhempia kieltäytymään antamasta suostumustaan alaikäisen lapsensa lääketieteellisiin kokeisiin lastenpsykiatriassa. Julkinen rummutus asian tiimoilta on jatkunut jo pitkään. Vuonna 1998 valiteltiin että sairaalat potevat tietopulaa koskien lasten lääkintää (ajankohtaisohjelma 4U Nelonen).
Minusta lääketieteelliset kokeet ihmisellä on ilman ruusunpunaa sanottuna ihmiskokeita. Hyi kamala.
Nyt ei ole kyse LASTEN lääkinnästä vaan ihmiskokeista ylipäätään. Ne kokeet ei onnistu ilman ihmisiä. Toki kokeita on tehty ennenkin, lääketehtailla on joukko täysi-ikäisiä vapaaehtoisia koekaniineja testaamassa uusia tuotteita, sanoivat saavansa jonkinlaisen rahallisen korvauksen joka on sovittu salaisuudeksi.
Nyt siis täysi-ikäisiä koekaniineja ollaan korvaamassa alaikäisillä. Onhan lapselta helpompi saada suostumus moiseen ja taitaa tulla halvemmaksikin. Luultavasti ihmiskokeet on tarkoitus toteuttaa laitoksissa, erityisesti lastenpsykiatriassa. Tähän suuntaan viittaa lakialoitteen kohta "kehitystasosta" (tarkoittaa samanmielisyyttä psykologin kanssa).
Eikö kaikki mielisairaat sitten olekaan oikeustoimikelvottomia? Ei näytä olevan. Jos kerran oikeuspsykiatrian (vankimielisairaalan) potilaat ovat oikeustoimikelpoisia tämän asian suhteen niin miksei sitten lapsipotilaatkin (alle 15 vuotiaat). Oikeuspsykiatrian potilas "on määrätty oikeuspsykiatriseen hoitoon rikosoikeudellisen seuraamuksen sijasta mielisairaudesta johtuvan syyntakeettomuuden vuoksi." ... "Yleensä oikeuspsykiatriset potilaat eivät ole siten vajaakykyisiä, että tutkimusta koskeva suostumus pitäisi pyytää heidän lähiomaiseltaan, läheiseltään tai lailliselta edustajaltaan." (lakiesitys sivu 17 pykälä 10)
Toisinkuin oikeuspsykiatriassa, lastenpsykiatriassa lapsi voi olla sairaalassa pitkiäkin aikoja ilman diagnoosia siis pelkästään tutkimuksissa.
Lakiesityksen yksi tarkoitus on siis yksinkertaistaa ihmiskoelupakäytäntöä siten että lapsen saisi kokeeseen niin ettei enää tarvitsisi kiristää vanhempia huostaanotolla suostumuksen saamiseksi. Lakiesityksen taustalla on lääketeollisuuden, erityisesti psyykelääketeollisuuden voimakas kasvu viime vuosina.
Lakiesitys. Viitatut kohdat löytyvät sivulta 17 pykälistä 8 ja 10.
"Uudistus mahdollistaa myös alle 15-vuotiaisiin kohdistuvan tutkimuksen toteuttamisen ilman huoltajan erillistä suostumusta tai informointia silloin, kun lapsi kykenee ymmärtämään tutkimuksen ja tutkimustoimenpiteen merkityksen. Asiaa on arvioitava lapsen ja hänen kehitystasonsa sekä tutkimushankkeen kannalta. Arvioon vaikuttaisi paitsi lapsen ikä ja kehitystaso myös hänellä oleva sairaus sekä tutkimuksen laatu." (lakiesitys sivu 16 pykälä 8)
Muistin juuri tv-ohjelman helmikuulta 1999 (Neljän valtakunta, Nelonen) jossa toimittaja paheksui muuan järjestöä siitä että tämä järjestö kehoitti vanhempia kieltäytymään antamasta suostumustaan alaikäisen lapsensa lääketieteellisiin kokeisiin lastenpsykiatriassa. Julkinen rummutus asian tiimoilta on jatkunut jo pitkään. Vuonna 1998 valiteltiin että sairaalat potevat tietopulaa koskien lasten lääkintää (ajankohtaisohjelma 4U Nelonen).
Minusta lääketieteelliset kokeet ihmisellä on ilman ruusunpunaa sanottuna ihmiskokeita. Hyi kamala.
Nyt ei ole kyse LASTEN lääkinnästä vaan ihmiskokeista ylipäätään. Ne kokeet ei onnistu ilman ihmisiä. Toki kokeita on tehty ennenkin, lääketehtailla on joukko täysi-ikäisiä vapaaehtoisia koekaniineja testaamassa uusia tuotteita, sanoivat saavansa jonkinlaisen rahallisen korvauksen joka on sovittu salaisuudeksi.
Nyt siis täysi-ikäisiä koekaniineja ollaan korvaamassa alaikäisillä. Onhan lapselta helpompi saada suostumus moiseen ja taitaa tulla halvemmaksikin. Luultavasti ihmiskokeet on tarkoitus toteuttaa laitoksissa, erityisesti lastenpsykiatriassa. Tähän suuntaan viittaa lakialoitteen kohta "kehitystasosta" (tarkoittaa samanmielisyyttä psykologin kanssa).
Eikö kaikki mielisairaat sitten olekaan oikeustoimikelvottomia? Ei näytä olevan. Jos kerran oikeuspsykiatrian (vankimielisairaalan) potilaat ovat oikeustoimikelpoisia tämän asian suhteen niin miksei sitten lapsipotilaatkin (alle 15 vuotiaat). Oikeuspsykiatrian potilas "on määrätty oikeuspsykiatriseen hoitoon rikosoikeudellisen seuraamuksen sijasta mielisairaudesta johtuvan syyntakeettomuuden vuoksi." ... "Yleensä oikeuspsykiatriset potilaat eivät ole siten vajaakykyisiä, että tutkimusta koskeva suostumus pitäisi pyytää heidän lähiomaiseltaan, läheiseltään tai lailliselta edustajaltaan." (lakiesitys sivu 17 pykälä 10)
Toisinkuin oikeuspsykiatriassa, lastenpsykiatriassa lapsi voi olla sairaalassa pitkiäkin aikoja ilman diagnoosia siis pelkästään tutkimuksissa.
Lakiesityksen yksi tarkoitus on siis yksinkertaistaa ihmiskoelupakäytäntöä siten että lapsen saisi kokeeseen niin ettei enää tarvitsisi kiristää vanhempia huostaanotolla suostumuksen saamiseksi. Lakiesityksen taustalla on lääketeollisuuden, erityisesti psyykelääketeollisuuden voimakas kasvu viime vuosina.
Lakiesitys. Viitatut kohdat löytyvät sivulta 17 pykälistä 8 ja 10.
tiistai 10. marraskuuta 2009
Kuollut systeemin luvalla
Vanhemmat ikäluokat varmaankin muistavat vielä keskiolutpullon kyljestä tekstin: "Valmistettu alkon luvalla". Juopottelu oli pahasta paitsi jos se tapahtui alkon kontrollissa. Pikkutarkasta ja niuhottavasta kontrollista huolimatta silloinen alkoholin käyttö oli noin yleisesti ottaen agressiivista ja häiritsevää. Häiriöitä pyrittiin estämään kontrollilla mutta usein tulos oli päinvastainen. Alkoholi on ollut keskuudessamme iät ja ajat, siitä on kieltämättä omat haittansa ja häiriönsä. Kukaan ei kuitenkaan käytä alkoholia turvaamaan omaa keskeytymätöntä häiriön tuotantoaan.
Nyt kuolemasta ollaan tekemässä samanlainen vallankäytön väline, tosin voimakkaampi sillä päätös elämästä ja kuolemasta on suurinta mahdollista vallankäyttöä yksilöä kohtaan.
Nyt armokuolemaa ollaan laillistamassa. Asiaan liittyy pieni mutta: Suuri osa mahdollisesta kohderyhmästä eli laitosasukeista ei ole täysvaltaisia kansalaisia. Kuka silloin tekee päätöksen? Ilmeisesti edunvalvoja tai muu viranomainen linjanaan "potilaan etu" joka voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.
Aina kun joku avohoitopotilas, vanhus tai muuten sosiaalisysteemin leimaama kuolee laitoksen ulkopuolella, on se sosiaalidosentin mukaan heitteillejättö tai muuten skandaali joka muka todistaa laitospaikkojen puutteen. Lääketieteen mukaan elämä on kuolemaan johtava sairaus. Tätä sairautta sitten pyritään hoitamaan laitoksessa pois mutta usein laitoshoito vain jouduttaa kuolemaa ja vie elämänlaadun.
Eikö ihmisillä olekaan lupaa kuolla? Sosiaalisysteemi siis markkinoi palvelujaan sillä että se tekee toimenpiteitten kohteista kuolemattomia kunhan vain sosiaalisysteemi saa äärettömät resurssit. Ovela keino kupata verorahoja ihmisten tyhmyyteen vetoamalla.
Nykyihmiselle kuolema on niin vieras asia ettei hän osaa suhtautua siihen järkevästi. Eihän nyt kuolemantapauksesta (varsinkaan vanhan tai sairaan) kannata tehdä noin suurta syyllisyydentuntoista numeroa. Kuolema on osa elämää. Elämän lainalaisuudet pysyvät voimassa onpa yhteiskunta missä tilassa tahansa.
Mutta jos kuolemantapaus sattui laitoksessa, siis sosiaalisysteemin kontrollissa, siitä ollaan hiljaa vaikka siihen liittyisi selvä rikosepäily, näinhän kävi insuliinisurmien kohdalla. Eipä ollut sosiaalidosentteja julkilausumia antamassa vaikka yleensä nämä haaskalinnut ovat heti paikalla kun veri roiskuu.
Siis kuollakaan ei saa enää ilman sosiaalisysteemin kontrollia.
Nyt kuolemasta ollaan tekemässä samanlainen vallankäytön väline, tosin voimakkaampi sillä päätös elämästä ja kuolemasta on suurinta mahdollista vallankäyttöä yksilöä kohtaan.
Nyt armokuolemaa ollaan laillistamassa. Asiaan liittyy pieni mutta: Suuri osa mahdollisesta kohderyhmästä eli laitosasukeista ei ole täysvaltaisia kansalaisia. Kuka silloin tekee päätöksen? Ilmeisesti edunvalvoja tai muu viranomainen linjanaan "potilaan etu" joka voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.
Aina kun joku avohoitopotilas, vanhus tai muuten sosiaalisysteemin leimaama kuolee laitoksen ulkopuolella, on se sosiaalidosentin mukaan heitteillejättö tai muuten skandaali joka muka todistaa laitospaikkojen puutteen. Lääketieteen mukaan elämä on kuolemaan johtava sairaus. Tätä sairautta sitten pyritään hoitamaan laitoksessa pois mutta usein laitoshoito vain jouduttaa kuolemaa ja vie elämänlaadun.
Eikö ihmisillä olekaan lupaa kuolla? Sosiaalisysteemi siis markkinoi palvelujaan sillä että se tekee toimenpiteitten kohteista kuolemattomia kunhan vain sosiaalisysteemi saa äärettömät resurssit. Ovela keino kupata verorahoja ihmisten tyhmyyteen vetoamalla.
Nykyihmiselle kuolema on niin vieras asia ettei hän osaa suhtautua siihen järkevästi. Eihän nyt kuolemantapauksesta (varsinkaan vanhan tai sairaan) kannata tehdä noin suurta syyllisyydentuntoista numeroa. Kuolema on osa elämää. Elämän lainalaisuudet pysyvät voimassa onpa yhteiskunta missä tilassa tahansa.
Mutta jos kuolemantapaus sattui laitoksessa, siis sosiaalisysteemin kontrollissa, siitä ollaan hiljaa vaikka siihen liittyisi selvä rikosepäily, näinhän kävi insuliinisurmien kohdalla. Eipä ollut sosiaalidosentteja julkilausumia antamassa vaikka yleensä nämä haaskalinnut ovat heti paikalla kun veri roiskuu.
Siis kuollakaan ei saa enää ilman sosiaalisysteemin kontrollia.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Miksi vanhus on äreä
Laitoksessa kaikkia vanhuksia kohdellaan tasan yhtä huonosti riippumatta heidän elämäntaipaleestaan. Vanhaintalo on lääketieteellinen laitos ja psykologiassa vanhukset kuuluvat leimattujen luokkaan, eli heitä "pitää" tarkastella tietynlaiset suomut silmillä. He eivät ole enää vuorineuvoksia tai linnakundeja vaan pelkkiä vanhuksia. Tämäkö on sitä laissa tarkoitettua vanhusten tasa-arvoa? Mitä mieltä itse olisit vastaavassa tilanteessa?
Vanhus on koko elämänsä ajan tottunut saamaan sosiaalisen ja yhteiskunnallisen asemansa mukaista kohtelua ja uskoo ansaitsevansa sitä myös vanhana. Nyt se kaikki hieno ura, ansiot ja meriitit onkin heitetty roskakoriin pelkällä kädenheilautuksella. Äreydellä yritetään saada korjausta asiaan. Kun hän ei sitä vaatimuksestaan huolimatta laitoksessa saakaan hän tuntee lopulta toivottomuutta ja alkaa kuihtua pois. Huonomuistisuus pahentaa ja pitkittää tilannetta. Osa vanhuksista tietää nämä epäkohdat ja vakavaraisimmat heistä ostavat palvelut omilla rahoillaan.
Vanhuuteen useimmiten liittyy sosiaalisen aseman lasku joka johtuu vanhuuden mukanaan tuomasta heikkoudesta. Sosiaalinen asema pitää aina ottaa, sitä ei koskaan anneta. Sosiaalitärähtänyt varsinkaan ei kovin helposti päästä vanhusta niskansa päälle. Ennen psykokulttuutia vanhus säilytti sosiaalisen asemansa melko pitkään.
Äreyttä pidetään vanhuksen omana ongelmana jota hoidetaan psyykelääkkein, mikä entisestään lisää syytä äreyteen. Raportin mukaan hoito ei ole hyvää, sanokoot tutkimukset mitä hyvänsä. Jos joidenkin mukaan hoidon epäkohdat ovat VAIN pelkkä sivuseikka niin mikä on sitten se pääasia? Kaikkitietämiseen perustuva vallankäyttökö?
Vanhus on koko elämänsä ajan tottunut saamaan sosiaalisen ja yhteiskunnallisen asemansa mukaista kohtelua ja uskoo ansaitsevansa sitä myös vanhana. Nyt se kaikki hieno ura, ansiot ja meriitit onkin heitetty roskakoriin pelkällä kädenheilautuksella. Äreydellä yritetään saada korjausta asiaan. Kun hän ei sitä vaatimuksestaan huolimatta laitoksessa saakaan hän tuntee lopulta toivottomuutta ja alkaa kuihtua pois. Huonomuistisuus pahentaa ja pitkittää tilannetta. Osa vanhuksista tietää nämä epäkohdat ja vakavaraisimmat heistä ostavat palvelut omilla rahoillaan.
Vanhuuteen useimmiten liittyy sosiaalisen aseman lasku joka johtuu vanhuuden mukanaan tuomasta heikkoudesta. Sosiaalinen asema pitää aina ottaa, sitä ei koskaan anneta. Sosiaalitärähtänyt varsinkaan ei kovin helposti päästä vanhusta niskansa päälle. Ennen psykokulttuutia vanhus säilytti sosiaalisen asemansa melko pitkään.
Äreyttä pidetään vanhuksen omana ongelmana jota hoidetaan psyykelääkkein, mikä entisestään lisää syytä äreyteen. Raportin mukaan hoito ei ole hyvää, sanokoot tutkimukset mitä hyvänsä. Jos joidenkin mukaan hoidon epäkohdat ovat VAIN pelkkä sivuseikka niin mikä on sitten se pääasia? Kaikkitietämiseen perustuva vallankäyttökö?
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
Vanhusten toimintakykyä aliarvioidaan
Vanhuskohussa on ollut esillä lähinnä hoidon laatu. Hyvä että edes sekin mutta kohu on peittänyt alleen lääkäreitten helmasynnin eli potilaan toimintakyvyn tahallisen aliarvioinnin, mikä lienee tarkoituskin.
Lukuisia ovat ne "taavi tavalliset" joilla ensin meni kaikki hyvin ja huominenkin hymyili, mutta sitten joku lähipiirin sosiaalihöyrähtänyt sai päähänsä jotain oikein hölmöä, vanhus (jopa työssäkäyvä) leimataan dementoituneeksi, joka ei enää selviä yksin. Paha vain että vanhustenhuollosta vastaavat viranomaiset ovat samaa tasoa. Seuraavaksi tälle "vanhukselle" (ei tarvitse olla edes seitsemänkymppinen) omainen alkaa puhua vanhainkotiin muutosta, mikäli vanhusta ei pystytä puhumaan ympäri hänet viedään sinne puoliväkisin. Laitoksessa vanhus sitten jonkun hölynpöly-tutkimuksen avulla määritetään dementikoksi ja laitetaan lääkitykseen, vaippoihin ja sänkyyn makaamaan. Näissä oloissa tervekin vanhus kuihtuu pian pois, mutta sehän ei kaikkitietävän lääkärin mukaan tietenkään johdu hoidosta vaan siitä että hoito ei alkanut riittävän aikaisin!.
Radiossa (YLE Radio Suomi klo 8) kerrottiin että vanhusten itsemurhat ovat yleisiä ja syiksi mainittiin kivut, yksinäisyys ja haluttomuus olla toisille taakka. Mainitsematta jäi että yksi syy voisi olla haluttomuus joutua laitosolosuhteisiin. Että sellainen tutkimus ja tähän ajankohtaan. Systeemillä ei näytä olevan halua ja kykyä muuttua.
Vanhuksen kuolema ei häiritse systeemin toimintaa sillä vain pieni osa vanhuksista asuu laitoksissa ja valtaosa kotonaan. Vanhukset eivät siis ihan heti lopu kesken ja vaikka joskus loppuisikin niin ei hätää leimataan silloin vaikka 15 vuotias vanhukseksi.
Systeemi kannattaa laitosyhteiskuntaa koska sitä vastustetaan, halutaan olla oikeassa hintaan mihin hyvänsä.
Toimittaja Hannu Karpo kertoi joskus vuosia sitten ohjelmassaan saaneensa sosiaali- ja terveysministeriöltä toivomuksen ettei hän käsittelisi eräitä ministeriön hallinnonalaan liittyviä viranomaismenettelyjä sillä "se häiritsee heidän työrauhaansa". Epäilen että näitä kirjeitä on saanut moni muukin toimittaja sillä toimittajat ovat haluttomia käsittelemään sen hallinnonalan epäkohtia.
Vanhustenhuollon epäkohdat ovat olleet pitkään tiedossa (laillisuusvalvojien raportit) mutta ne julkaistiin vasta nyt ilmeisesti siksi että ne olisivat tulleet julki muutenkin ja haluttiin että kunnia siitä menisi laillisuusvalvojille eikä jollekin inhokkitoimittajalle.
Lukuisia ovat ne "taavi tavalliset" joilla ensin meni kaikki hyvin ja huominenkin hymyili, mutta sitten joku lähipiirin sosiaalihöyrähtänyt sai päähänsä jotain oikein hölmöä, vanhus (jopa työssäkäyvä) leimataan dementoituneeksi, joka ei enää selviä yksin. Paha vain että vanhustenhuollosta vastaavat viranomaiset ovat samaa tasoa. Seuraavaksi tälle "vanhukselle" (ei tarvitse olla edes seitsemänkymppinen) omainen alkaa puhua vanhainkotiin muutosta, mikäli vanhusta ei pystytä puhumaan ympäri hänet viedään sinne puoliväkisin. Laitoksessa vanhus sitten jonkun hölynpöly-tutkimuksen avulla määritetään dementikoksi ja laitetaan lääkitykseen, vaippoihin ja sänkyyn makaamaan. Näissä oloissa tervekin vanhus kuihtuu pian pois, mutta sehän ei kaikkitietävän lääkärin mukaan tietenkään johdu hoidosta vaan siitä että hoito ei alkanut riittävän aikaisin!.
Radiossa (YLE Radio Suomi klo 8) kerrottiin että vanhusten itsemurhat ovat yleisiä ja syiksi mainittiin kivut, yksinäisyys ja haluttomuus olla toisille taakka. Mainitsematta jäi että yksi syy voisi olla haluttomuus joutua laitosolosuhteisiin. Että sellainen tutkimus ja tähän ajankohtaan. Systeemillä ei näytä olevan halua ja kykyä muuttua.
Vanhuksen kuolema ei häiritse systeemin toimintaa sillä vain pieni osa vanhuksista asuu laitoksissa ja valtaosa kotonaan. Vanhukset eivät siis ihan heti lopu kesken ja vaikka joskus loppuisikin niin ei hätää leimataan silloin vaikka 15 vuotias vanhukseksi.
Systeemi kannattaa laitosyhteiskuntaa koska sitä vastustetaan, halutaan olla oikeassa hintaan mihin hyvänsä.
Toimittaja Hannu Karpo kertoi joskus vuosia sitten ohjelmassaan saaneensa sosiaali- ja terveysministeriöltä toivomuksen ettei hän käsittelisi eräitä ministeriön hallinnonalaan liittyviä viranomaismenettelyjä sillä "se häiritsee heidän työrauhaansa". Epäilen että näitä kirjeitä on saanut moni muukin toimittaja sillä toimittajat ovat haluttomia käsittelemään sen hallinnonalan epäkohtia.
Vanhustenhuollon epäkohdat ovat olleet pitkään tiedossa (laillisuusvalvojien raportit) mutta ne julkaistiin vasta nyt ilmeisesti siksi että ne olisivat tulleet julki muutenkin ja haluttiin että kunnia siitä menisi laillisuusvalvojille eikä jollekin inhokkitoimittajalle.
Vanhukset ovat rahasampo kunnille
Laitoksissa on liikaa vanhuksia hoitajaan kohden, sanotaan Lääninhallitusten raporteissa. Mutta se ei johdu siitä että hoitajia tai laitospaikkoja olisi liian vähän vaan siitä että laitoksiin otetaan liikaa vanhuksia.
Liekö kyse siitä että kunta saa jokaista laitoshoidossa olevaa vanhusta kohden huomattavat valtionosuudet. Kotona omin voimin seisovasta vanhuksesta kunta ei saa mitään. Valtionosuus on kunnan valtiolta saama tukiainen eli rahasumma jonka kunta saa jokaista hoitopäivää tms. kohti. Valtionosuudet eivät ole läheskään aina korvamerkittyjä eli kunta voi käyttää ne muuhunkin kuin alkuperäiseen tarkoitukseen. Valtionosuuksien osuus kunnan tuloista on usein jopa yli puolet, loput tulee lähinnä kunnallisverotuksella. Nyt Eduskunta on antamassa lisää määrärahoja vanhuslaitoksille. Kaikki valtion raha menee kunnille valtionosuuksina sillä vanhustenhoito on kunnan asia. Asia on tuttu asiasta päättäville kansanedustajille ja ministereille ovathan he useimmiten tulleet politiikkaan kuntien kautta.
Hoidon toteuttaa joko kunta itse, kuntainliitto tai yksityinen mutta kunta maksaa ne samat kulut ja saa ne samat valtionosuudet. Kun hoidon toteuttaa yksityinen yritys, on se rahasampo myös omistajilleen. Kunnan virkamiehiä koskevat palkkataulukot mutta liikevoitolle ei ole teoreettista ylärajaa. Sosiaalitoimea ei koske samat kilpailutussäännöt kuin muita aloja. Yksityisen laitoksen (yrityksen) rahankäytön valvonta on omistajien asia. Tämä taas helpottaa esim. vaalirahoituksen antamista.
Onko mitään hoitojonoja olemassakaan? Jos sossu päättää että joku vanhus lähtee laitokseen, niin vanhus lähtee vaikka alta aikayksikön ja toisaalta jos sossu päättää että joku vanhus ei saa laitospaikkaa niin vanhus ei saa hoitopaikkaa vaikka jonottaisi sata vuotta, siitä yksinkertaisesta syystä että vanhus on jonossa joka ei etene.
Olipa laitoksen määrällinen kyky hoitaa vanhuksia mikä tahansa niin sen määrän päälle tulee aina se x prosenttia ylimääräisiä vanhuksia. Liiallinen hoitopaikkojen määrä johtaa siihen että laitokseen laitetaan täysin toimintakykyisiä vanhuksia vaikka ihan pelkän asunto-ongelman vuoksi, esim. ei voinut jäädä entiseen asuntoonsa tulipalon vuoksi.
Tämäntapainen kapasiteettiongelma on yleinen muissakin laitoksissa.
Virkailijoille ei ole oikeaa ja väärää on vain systeemi ja sen pitää pyöriä ja se ei pyöri ellei laitoksiin saada riittävää määrää vanhuksia.
Liekö kyse siitä että kunta saa jokaista laitoshoidossa olevaa vanhusta kohden huomattavat valtionosuudet. Kotona omin voimin seisovasta vanhuksesta kunta ei saa mitään. Valtionosuus on kunnan valtiolta saama tukiainen eli rahasumma jonka kunta saa jokaista hoitopäivää tms. kohti. Valtionosuudet eivät ole läheskään aina korvamerkittyjä eli kunta voi käyttää ne muuhunkin kuin alkuperäiseen tarkoitukseen. Valtionosuuksien osuus kunnan tuloista on usein jopa yli puolet, loput tulee lähinnä kunnallisverotuksella. Nyt Eduskunta on antamassa lisää määrärahoja vanhuslaitoksille. Kaikki valtion raha menee kunnille valtionosuuksina sillä vanhustenhoito on kunnan asia. Asia on tuttu asiasta päättäville kansanedustajille ja ministereille ovathan he useimmiten tulleet politiikkaan kuntien kautta.
Hoidon toteuttaa joko kunta itse, kuntainliitto tai yksityinen mutta kunta maksaa ne samat kulut ja saa ne samat valtionosuudet. Kun hoidon toteuttaa yksityinen yritys, on se rahasampo myös omistajilleen. Kunnan virkamiehiä koskevat palkkataulukot mutta liikevoitolle ei ole teoreettista ylärajaa. Sosiaalitoimea ei koske samat kilpailutussäännöt kuin muita aloja. Yksityisen laitoksen (yrityksen) rahankäytön valvonta on omistajien asia. Tämä taas helpottaa esim. vaalirahoituksen antamista.
Onko mitään hoitojonoja olemassakaan? Jos sossu päättää että joku vanhus lähtee laitokseen, niin vanhus lähtee vaikka alta aikayksikön ja toisaalta jos sossu päättää että joku vanhus ei saa laitospaikkaa niin vanhus ei saa hoitopaikkaa vaikka jonottaisi sata vuotta, siitä yksinkertaisesta syystä että vanhus on jonossa joka ei etene.
Olipa laitoksen määrällinen kyky hoitaa vanhuksia mikä tahansa niin sen määrän päälle tulee aina se x prosenttia ylimääräisiä vanhuksia. Liiallinen hoitopaikkojen määrä johtaa siihen että laitokseen laitetaan täysin toimintakykyisiä vanhuksia vaikka ihan pelkän asunto-ongelman vuoksi, esim. ei voinut jäädä entiseen asuntoonsa tulipalon vuoksi.
Tämäntapainen kapasiteettiongelma on yleinen muissakin laitoksissa.
Virkailijoille ei ole oikeaa ja väärää on vain systeemi ja sen pitää pyöriä ja se ei pyöri ellei laitoksiin saada riittävää määrää vanhuksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)